Sienensiivuun lomassa....

        ...lähdin "lenkille". (Enhän minä oikea lenkkeilijä ole, semmoinen haahuilija...) Elämysmatkailija.

               Ja mitä näinkään, meidän tie on korjattu! Upouusia paikkoja....

     Mutta ei sitä paikkausainetta joka koloon riittänyt. Toisaalta, pikkulinnut näkyy sateen jälkeen kylpevän nuissa koloissa.... Oiskoon nuo sitä varten jätetty?

   Naapurin navetalta kuului niin kaunista slaavilaista musiikkia, ihan piti jäädä hetkeksi kuuntelemaan.

                                  Sivutiellä näkyi muitakin kulkijoita. Oiskoon tuo teeri....

   Sit mie oikasin. Tässä varmaan on se meijän pihailives käyny sontimassa. Vain lie kait nuita usseempikkiin yksilö. Ihan oli aikamiehen peukalon paksusta jöötiä ängänny. Ei näkyny pyihepaperia, ei ollu immeisen jätöksiä..... Niitäkii välillä näkkyy... 💩

   Sitte meinasin säkehtyä heinäaavikolle. Ihan oli paikkapaikoin puoltoistametristä, korkeeta heinee. Siitä minä vain puarustin, ja ihan ossauvuin siihen mihin aattelinkii. 

   Hikihän tuossa tuli, vaikken oikee lenkkeilijä ookkaan....  😏

   Puuhasteluja... Kokeilin puuvillalangasta sukkatöppösiä... Tuli niistä niin pehmoiset löppöset, ei pysy jalassa yöllä eikä päivällä. Purkuun....

                           Piirustellutkin olen, kai näitä voi onnittelukortteina lähetellä...

                               Kirpparilta löysin retropannunalusen, vai mikäpähän liene...

                               Nyt minulla on kipollinen mosaiikkipalasia. Johonkin...?

   Neuloin torimuijan kynsikkäät, lapasiin ei enää sama lanka riittänyt, vaan tulipahan tarpeeksi hassut, eriparitumput.

  Valkoiset liinaset, lukemattomissa pesuissa virttyneet... Tuunailin niihin vähän uutta kuosia siitä sukkalangan lopusta.
 

                                                 Näinhän se on. 😇 Kamala luonto 💖

   Sunnuntai-illan ratoksi... pihakamera tallenti tämän kommeen elukan. Jäläkiä on kyllä nähty, nyt hiän älys kulukee kameran likeltä. Ja jos joku ei tuosta oikeen tunnista, ilives se on.  🐱😏

                                         Kyllä ne oli kauniita, nyt jo karisseet.

                    Ullakon luukussa näin mahtava, potkupallon kokoinen ampiaispesä. 

   Viime lauantaina pidettiin sienikoulua. Kuopiolaisystävät halusivat tutustua suppiksen saloihin. Ja onneksi oli yksi "varma" sieniapaja käymättä, hyvän saaliin saivat mukaansa.

   Apua, tuolla kävelee ihan päätön mies....

                                                 Hassu hyytelömössösieni...

                                             Lillukka. Muka syötävä ois tuokii...

                                        Vielä on metsissä pihlajanmarjoja, pihassa ei enää.

                                      Tieltä katsottuna näyttivät haperoilta,... noh, ei ihan...

                                            Kävelyllä, eikä mitään pussia taskussa...

                                            Puhdas nenäliina onneksi löytyi.

                                            Jaahas, juhlaliputusta tienlaidoilla...

    Eräällä retkellä ei löytynyt yhtään sientä... Enhän minä tyhjän korin kanssa kotiin mene.

Autiotalon takana, metsän perillä, oli ikivanha omenatarha. Ja niin kauniita hedelmiä... Ihan pakko oli piirakkaomenat napata. Enpä ole ennen käynytkään omenavarkaissa.

   Hirveen hyviä ovat ja ihan luomua.... 😏

                                                        Tätähän se on ollu....

   Yhtenä päivänä lähdettiin "merta eemmäs kallaan", sieniretkelle, uusille apajille. Ajeltiin pieniä metsäautoteitä, joku hapero taisi löytyä. Isot hirvenjäljet näin... Vilkas liikenne oli metsätiellä, marjastajia, hakerekkoja, metsäkonetta...

                                                     Puolukoita ja kaunista ruskaa...

                                               Sitten bongailtiin joutsenia...

                                Auton ikkunasta kuvasin, ei tohtinut jalkautua, etteivät häiriinny.

                                               Taustalla siintää Onkivesi..

                                                 Välilasku ja tankkaus...

                                                  On ne kommeita lintuja.

  Eräällä pikkutiellä katsoin, että onko mökkiläiset rakentaneet barrikadin, ettei asiattomat ajele...

                      Vaan ihan oli luonnon muovaama este...   😏
 

                                                          Hups, letti lähti...

                                                     No, olikii tämä jo aika kamala...

                                Kävin "kauneusleikkauksessa". Kiitos Mira ja Hiuk-Set...

                               (Silimäpussiin operointi ei kuulunu tähän...)   😏

                                                         Ruokaa...

                                           Kesän ensimmäinen sienipiirakka.

   Mussakkaa,... (taijotainsinnepäin) Piti tehdä kahdessa vuokassa. Pienemmästä, omasta versiostani, jätin perunan ja chilin pois...

                                                  Lihamureketta ja kaaligratiinia. 

   Seuraavana päivänä oli puolison hernekeittopäivä, minä tuunasin murekkeen lopusta "kastiketta". Tilkka kermaa ja paprikaa pannulle, siitä se soosi syntyi. Ja kylkeen kukkakaalia kiehautettuna.

                                                Sienipiirakkaa, vaihteeksi.

                           Tässä piirakassa edellispäivän broilerin jämät, sieniä ja kasviksia. 

  Syksyllä on kesätarvikkeet yleensä edullisempia. Niin oli myös Kamado, keraaminen hiiligrillipönttö. Ei ole hätäisen hommaa, eikä pikaruokaa, mutta herraisä sentään, miten pehmoista ja maukasta tuli possun kaslerista.

                                   Naapurista saatiin omenia. Leivoin siis omenapiirakkaa. 

   Eikös näytäkin hirmu hyvältä... Mutta, mutta... jo paistaessa tuli hieman käryä nenään, ajattelin, että uunin pohjalle on jotain rövettynyt.

  Eikäs mitä, pohja oli palanut ihan juuttaan mustaksi, ihan hiiltynyt.... No, leikkelin palaneen pohjakerroksen pois, ja avot, ihan syötävää piirasta. Ilman pohjaa... aavistus mantelitaikinasta jäi....

   Lienenkö itse epähuomiossa laittanut uunin alalämmölle, vai sekö meidän kotikummitus oli taas asialla... (Kallistun poltergeistin puoleen, kyllä minä osaan uunini lämmittää!)  😏

                                     

                                                      Sienipäivittelyä,

                                         Että kyllä sitä on jos jonkiimmoista sientä...

                                             Metsäautotiellä somia punaisia nappuloita...

                                                Tämä on joku maljakas. (Kuukuppeja?😁)

                                             Vissiin pakuri vanhan koivun kyljessä.

   Ollaan opeteltu uusi sieni: hapero. Taitaa olla isohapero, kuulemma ihan maukas. Minä en ole tohtinut maistaa, on tuoreessa muistissa tatti- ja pakurikokeilut...

   Ilmeisesti ollaan tunnistettu oikein, vielähän tuo puoliso on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

   Tatteja on joka paikka täynnä. Jättikokoisia. Ja rouskuja. Mitäpä nuita keräämään, kun ei niitä syökään. Jospa ne joku muu sieltä hakee pois.

                                                                Paranvoi...limasieni.

                                             Pikku kannossakin kasvaa joku sienilöinen.

                                                    Emän helmojen alla on turvallista...

                                 Kovin on komean värinen... pitääkin etsiä nimi hälle...

                                                Tämä violetti sieni on löyhkäseitikki. 

                                        (Eikä kullinpäähapero, niinkuin minä sen nimesin)

                                       Kun sienessä alkaa kasvaa jotain sientä...

                                        Suppikset on nousseet. Kovin on pieniä paljon, 

                                         ne jätetään kasvamaan. Lastentarhaan...

  Tämä ei ole ihan mitä tahansa hakkelusta, vaikka onkin aika epämääräisen näköistä. Pieneksi pilkottua suppista, pannun kautta kuljettuaan valmista vaikka mihin...Pakkaseen nyt ihan ensin... 😏