Välillä meinaa ihan ahistaa... Varsinkii, jos sattuu kahtomaan telekkarin uutisia. 

Rajoituksia, rokotuksia, testejä. Altistuksia, terveyspasseja ja todistuksia. Seurantasiruja... (sen voi helposti liittää pankkikorttiin!)

   Ennätysmäärä "tartuntoja", siis positiivisia testituloksia. Vaikka iso osa kansasta on piikitetty...

Mitähän tästä vielä tulleekaan...

   Sillon pittää yrittää rauhottua, ajatella "sinisiä ajatuksia". (No, ne on kusiaisen valtuuvet ihmisellä...)

Eipä toinna kovin kauas kottoo lähtee. Ollaan kuulemma "kiihtymisvaiheessa".

 

                                             Käytiin me Valamossa. Päiväkahvilla.

 

                  Brita-kakku, ainut gluteeniton tarjottava. Tulipahan päivän hiilarit kerralla. 

   Palluumatkalla poikettiin Alahovin viinitilalla. Siellä oli liikaa väkkee. Sisällä ja ulkona, telttakatoksessa. Ei sopinu istahtammaan. Se oli pikavissiitti. 

   Eipä tuo kyllä ennää kahvittanukkaan...

                                             Lähimatkailua. Pyöräilyä kotikonnuilla. 

   Piti kääntyä takasin, ei minulla mittään asiata ois ollukkaan. Ihan huvikseni ajelin...  😏

                               Rokotuspassit ja terveystodistukset.

   

   Eihän sen koronapiikin pitänyt olla pakollinen. Muttamutta, nyt alkaa näyttää pahalta. Rokotustodistus tai negatiivinen testitulostodistus tarvitaan rajoilla, että pääset maasta toiseen. 

   Euroopassa (ja miksei Suomessakin, kaikessa hiljaisuudessa) suunnitellaan, ettei ravintoloihin tai muihin julkisiin paikkoihin pääse ilman kyseisiä todistuksia.

   Testiin joka kolmas päivä, että voit liikkua vapaasti. 

   Pelottavaa...

   Toivottavasti ei mene moiset lakiesitykset läpi missään maassa. 

   Jokaisella on omat syynsä ja perustelunsa ottaa se piikki, tai oikeus olla ottamatta. Itsemääräämisoikeus lääkkeiden käytössä kuuluu perusoikeuksiimme. Ilman mitään todistuksia. 

   Jos joku (haluaa) muistaa, eräässä Euroopan maassa oli 80 vuotta sitten käytössä kansalaisten "terveystodistukset". Ja siitähän ei mitään hyvää seurannut... 

                                        Kun nyt tämän likemmäs Kreikkaa ei pääse,

                                liimasin "mieliharmikseni" Kreetan kartan seinälle. 😏

                                               Koivukujan taidenäyttely

   Taas saatiin monenmoista silimänilloo keskelle kaupunkia, sananmukaisesti. Vähän on kyllä pelottava ylittää katuja keskeltä risteyksiä....Eikö siihen saisi väliaikaiset suojatiemerkinnät puistokäytävän kohdalle... Muulloinhan siinä ei kukaan kulje...

                                                Tuttua Kaarina Kaikkosta...

    Valitettavasti ei muiden taiteilijoiden nimet jäänyt mieleen... Mutta upea on tämäkin luistelija...

     Koko näyttelyn puhuttelevin hahmo.

    Sitä vaan luistellaan ohuella jäällä. Kunnes viikatemies puhaltaa pelin poikki. Ja that`s it.

                                                 Saman teoksen toisessa päässä...

                                             Tässä se kohua herättänyt, hirttäytynyt... 

    Jonkun mielensäpahoittajan mukaan tämmöistä taidetta ei saisi tuoda ihmisten näkösälle...

                                                                         ... 

                                                           Kultarinta...

                                                              Siinä koko teos..

                                                          Pitkät on aisat...

                                                     ...vaan komia on kärrin työntäjä.

                                              Noettua puuta ja muoviputkea...

   Olihan siellä monta muutakin teosta, tässä vain eniten omaa silmää miellyttävät. Se kun on kauneus kahtojan silimässä. Yhä edelleen...     😏

                                                             Pätkäpaasto.

   Enpä ole tullut ajatelleeksi, että näin trendikkäästi ollaan toimittu jo "iät ja ajat". Sehän on ihan normaalia, että ollaan yönseutu syömättä...

   Tavallisesti iltaruuan jälkeen ei tarvitse iltapalasta, eikä päivällä välipaloja. Kun syö kunnolla ruuan aikaan. Mahdollisimman vähän prosessoitua ja lisäaineetonta evästä. (Gluteenitonta ja vähähiilarista)

   Jos syö hiilarimättöä mahan täydeltä, sillon tullee kyllä "noutaja" ennen iltaa. Siis nukkumatti, ei viikatemies, vielä.

   Jos jonain päivänä, jostain syystä, (vaikkapa kohteliaisuuttaan?) syö huonommin, liikaa hiilaria ja sokeria...Tulee se noutaja...

   No, huomenna on päivä uus...

   Herkullinen pariisinperunapaistos. Eihän tätäkään tarvitse puolta vuokallista kerralla... Pari kolme perunapalleroa riittää... No voi ottaa neljä...

     Lounaaksi salaattia, tonnikalaa, juustoa ja muna. Jälkiruuaksi mantelijauholettu, mansikoita ja päälle jugurttikermakastiketta, jossa makeutena pari tippaa steviaa. 

   Ja tietenkin kahvia...

     Aamupala: mantelileipäsen päälle lastattu voita ja juustoja, pikkutomaatteja ja venäjänkurkkuja. (Niitä oikeita suolakurkkuja, hapatettuja) Ja vitamiinit...

  Ja tietenkin kahvia... 

                Espresso, varhaisaamiainen ja iltakahvi... joskus myös välipäiväkahvi...

                Toisinaan kahvikone (tai kahvinkokki?) sekoilee, ja työntää kukkurakupillisia...

                Arvakkaapa, mikä ihana ääni alkoi kuulua: sateenropina... On sitä jo odotettukin ja toivottu,    viikkokausia helle hellinyt, eikä pisaraakaan vettä ole tullut taivahalta..

 Ei tule muuten sieniä, jos ei sada.      😏   Sen pituinen se, sadekuuro... eipä paljo auttanu....

                                         

   Taran Avara Luonto...  Eräänä aamuna pieni räklänpoikanen nukkui sipulilaatikon laidalla. Pää somasti olemattoman siiventyngän alla...

  ...Äitiii... heräsin jo, kakkakii on tullu... Ja niin äitiräklä lennähti paikalle ja toi nokassaan lapselle  lisää evästä.

                                                    Hämikset on kyllä kauniita...

                               ...joka paikassa kukkii...mitä lie rikkaruohoja nuokii keltaset...

                                            Kiva, että ennättäävät kukkia, ennenku niitetään pois...

                            Karkulainen, metsän laidassa, kaukana mistään pihasta...

                                               ...lisää karkulaisia...

                                       Hmmm... ihan niinku ois joku sipulin kukka?

                                              Kauhee pahis,... vaan juuttaan nätti se on...

                                           Paljon on elämää ohdakkeen kukalla.

      Ja niin koitti heinäkuu, ja minä löysin ensimmäiset kantarellinappulat. Sieltä salaisesta sienipaikastani. Koordinaatteja ei kaikille kerrota...  😏