Metsään meni, eilinenkin retki, että josko sieltä jokunen sieni vielä.
Näillekin reissuille pitää sonnustautua keltaiseen turvaväriin, ettei liian innokkaat pyssymiehet riistaksi luule. Minäkin kun kirmailen niinkuin nuori kauris kannokossa... 😁
Metsätien varrella, hiekkamontun laidalla kiilteli täysin suorakaiteen muotoinen jää. Ja taittunut kuin katon harjaksi... omituinen... Sitähän on tutkailtava lähemmin, kappas, siinähän on kantarelleja...
Putrakon ranta riitteessä, maa kohmeessa...
...kunnes -"juoksuhiekkaa". Ahneesti imaisi Maaemo kulkijan kumpparin...
Onneksi toisen jalan alle sattui vähän kovempi kohta. Muuten olisin kohta rimpuillut jorpakossa kainaloita myöten, niinkuin elokuvissa...
Sieniä ei kovin paljon löytynyt, mutta mukavaa on metsässä...
Siellä näkyy kaikenlaista, kun ei pidä kiirettä.
Vaikkapa näitä toinen toistaan suurempia siirtolohkareita.
Vielä kun korjaisivat pois kaatuneet rungot ja rangat. Välillä tulee mutkia matkaan, kun iso puu tukkii tien. Yli ei jalka nouse, (persjalka varsinkaan), ja alikaan ei kuonnu... 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti