Viime viikon metsäretken tuotoksia. "Meritähtiä"

                                                                 Pisarat

                                                                Ruusu

                                                            Väriä harmauteen

                                                          Pieni ja hento...

                           Hyvällä mielikuvituksella näkee vanhoja mökin nurkkakiviä...

                                                 sammaloitunutta riukuaitaa...

                                                   ...ja kantarelleja...      😏
 

                                            Mitäkaapistalöytyy- piirakka

  Täytteessä eiliset pannuvihanneksen jämät (sipulia, porkkanaa, kukkista, broccolia, kesäkurpitsaa, valkosipulia, paprikaa.) Suppiksia ja kantarelleja, pikku sipuli, kinkkuleikkelettä, salt&peppar, kurkumaa ja savupaprikaa. Päälle vielä fetajuustoa.

     Pohjataikina: 50g sulatettua voita, 0,5dl mantelijauhoja, 0,5dl kookosjauhoja, 2rkl pofiberia, 2tl psylliumia, 1tl leivinjauhetta, 1 muna. Kaikki vain sekoitellaan. 

    Pinnalle"munamaito": 2 munaa, 100g philadelfia- tuorejuustoa, 1dl turkkilaista jugurttia, kourallinen juustoraastetta. Tällä kertaa oli britticheddaria. Suolaa, pippuria ja ripaus kurkumaa. 

    Uuniin 175 astetta, noin 35-40 min. ...ja kyllähän tuota syöpi...    😏

                              Metsään meni, eilinenkin retki, että josko sieltä jokunen sieni vielä.

      Näillekin reissuille pitää sonnustautua keltaiseen turvaväriin, ettei liian innokkaat pyssymiehet riistaksi luule. Minäkin kun kirmailen niinkuin nuori kauris kannokossa... 😁

   Metsätien varrella, hiekkamontun laidalla kiilteli täysin suorakaiteen muotoinen jää. Ja taittunut kuin katon harjaksi... omituinen... Sitähän on tutkailtava lähemmin, kappas, siinähän on kantarelleja...

                                            Putrakon ranta riitteessä, maa kohmeessa...

                     ...kunnes -"juoksuhiekkaa". Ahneesti imaisi Maaemo kulkijan kumpparin...

Onneksi toisen jalan alle sattui vähän kovempi kohta. Muuten olisin kohta rimpuillut jorpakossa kainaloita myöten, niinkuin elokuvissa...

                                   Sieniä ei kovin paljon löytynyt, mutta mukavaa on metsässä... 

                                                Siellä näkyy kaikenlaista, kun ei pidä kiirettä.

                                   Vaikkapa näitä toinen toistaan suurempia siirtolohkareita.

   Vielä kun korjaisivat pois kaatuneet rungot ja rangat. Välillä tulee mutkia matkaan, kun iso puu tukkii tien. Yli ei jalka nouse, (persjalka varsinkaan), ja alikaan ei kuonnu...   😏
 

                                          Viime viikon ihan hullun sienestyksen jälkeen

                                          tuumattiin, että vielä lauantaina yksi reissu...

                                          Nämä ovat nuijakkaita, hauskoja, ei syötäviä...

                                         Ja mikäs näissä maisemissa on tarpoessa...

                                                 Hassuja suppiksia... joku luontokappale 

                                                 on jo nakertanut osansa.

                                                

                                                                 Pikkusaalis...

 

                                                   Välillä piti askarrella sieniveitsikin.

                                                  Sunnuntaina muuten vaan kävelyllä...

                                                     Oikastiin metsän läpi...

                                Suoraan sieniapajalle... Onneksi on irrotettava huppu ...  😏

                                              Ei ota laantuakseen sienikiima...

                                      Akuuttivaihe alkaa yleensä elokuussa, kantarellien myötä.

                                            Kroonistuu näin syksyn mittaan.

                                    Aika pahaksi pääsee, kun kausi jatkuu ja jatkuu...

                            Pienessä tihkusateessakin saattaa sienen kutsu olla voittamaton.

                            Vaan minkäs teet, kun metsänpohja oikein pursuaa suppiloita...

                                                     Eihän niitä voi sinne jättää...

                                                Parhaimpana (pahimpana) päivänä

                                         ennättää kaksikin metsäreissua...   😏