Jopas näitä nyt löytyy, ihan "vahingossa". Puoliso oli poikennut kävelyreissullansa hieman metsään, ja soittaapi sieltä: "Ois sieniä, mutta ei oo mitään, mihin kerätä niitä."
   Hyppäsin oitis Helmin selkään ja polkaisin paikalle. Niin kiiruusti ajoin, ettei tahtonut välitykset riittää. (Tuon olen oppinut Peter Seliniltä, Eurosportin selostajalta.)
   Kyllä meillä alkaa olla seleenit ja becquerellit kohdillaan elimistössä, niin monesti ollaan saatu jo sienillä herkutella.      =D