lauantai 22. syyskuuta 2018


Löytyihän tähän kuviakin.... kun vähän minnuu taas opastettiin...  =D


                                             
                        Kuvatonta tarinaa - tavatonta kurinaa!
 
   Tähän ajatellut kuvat ovat pöytäkoneen uumenissa, joka jostain syystä päätti nyt "halavautua". Vaan kait sen nyt kaikki tietää miltä metsä ja sienet näyttää...
   Nyt se taas iski. Jokasyksyinen vaiva: sienikiima! Monena päivänä tällä viikolla on tormattu sienimetsään.
   Toissatalvena harvennetussa mäntymetsässä ei viime kesänä kasvanut yhtään sientä. Luultiin jo menetetyn hyvä suppispaikka. Mutta nyt oli. Metsäkoneen ajourilla ja hakorytöjen allakin.
   Nyt minulla on "sienestäjän salainen ase" - työhanskat. Ei yhtään niin paljon juuri ollenkaan inhota kaivella sammalikkoa ja juurakon alusia. Miten en tätäkään ennemmin ole älynnyt....     =D
  

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

   Mykyrokkaa. (Oikeata rokkaa, eikä mitään hernekeittoa, jota hämäläiset rokaksi sanoo...)
Sitä ei ihan helteellä, eikä kahdelle hengelle viitsi....
   Lauantaina oli tarpeeksi syöjiä tulossa, kymmenen litran kattilalla sitä keittelin. Lihat kypsensin jo perjantaina valmiiksi.
   Sian- ja naudanlihaa, maksaa, sydäntä, munuaisia (ryöpättynä tietenkin, ettei maistu kuselle).
Sipulia, suolaa, pippuria, verta (voita, sipulia, salt & peppar, ja jauhoja mykytaikinaan). Ja perunoita.
   Mykyt (vai myvyt?) tein Virtasalmen tummasta jauhoseoksesta. Siinä on juuri sopivasti tattaria.
Pippurit laitoin kiehumaan mukaan teesiivilässä, se langalla kiinni kattilankorvaan. Eipä tarvitse sitten syödessä niitä liemestä onkia.
   Ihan yksinkertainen arkiruoka... enkä tietenkään siinä touhutessa älynnyt edes kuvata keitoksiani, vaikka semmonen oli ajatus alunperin....        =D

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

   Otan Panadolia päänsärkyyn, joka aiheutuu Zyrtecistä, jota otan allergiaoireisiin, jotka johtuvat Relenzasta, jota otan mahavaivaani.
   Joka aiheutuu Ritalinista, jota otan keskittymiskyvyn puutteeseen, joka johtuu Scopodermista, jota otan pahoinvointiin, jonka sain kun aloitin Lomotilin, jota otan ripuliin, joka johtuu Xenicalista, jota otan kontrolloimattomaan painonnousuun.
   Joka puolestaan johtuu Paroxetiinista, jota otan ahdistuneisuuteen, joka alkoi kun aloitin Zocorin laskemaan kolesteroliani.
   Koska liikunta ja terveellinen ruokavalio, ne nyt vaan ovat niin vaivalloisia!

   Kuinkahan moni ihmispolo on oikeasti tällä tiellä?
 Lääkkeiden nimien, vaikutusten ja käyttötarkoitusten oikeellisuutta en tiedä, (tuttuja vain kaksi ensimmäistä).
   Netistä joltain hupisivustolta tämä pomppasi silmiini, mutta eiköhän tässäkin liene "totta ainakin toinen puoli"...     =D

lauantai 8. syyskuuta 2018

   Männäviikolla käytiin elokuvissa. Pitkästä aikaa. Ja kyllä minä niin mieleni pahotin, kun jollain rouvashenkilöllä oli niin tujua hajuvettä.. mäni röörit tukkoon, räkä alko valua ja kurkkua rupes pakottammaan...
   Noh, elokuvahan oli hyvä : Heikki Kinnunen on aina loistava näyttelijä, ja tarinakin oli hauska ja "opettavainen". (Ilosia aikoja, Mielensä Pahoittaja)
    Sitten taas sienimetsään. Toivottavasti tämä ryvys on hirvieläimen kaapima kusikuoppa, eikä karhun... (no varmaan yhtä pelottava on sekin kiimainen hirvi...)
    Puolukkapaikan katsastuksesta tulikin mansikkareissu. Nämä on sitten virallisesti tämän sesongin viimeiset...
   Lauantaina syyssatomarkkinoilla oli vanhan ajan teema -  moni myyjä oli sonnustautunut pussihousuihin ja lapikkaisiin. Hevosajelua oli ja muutama lammaskin oli torille tuotu. Hyvä, että tämmöisiä tapahtumia järjestävät. Tanssimusiikki ja mieskuorolaulu soi esiintymislavalta.                    Luomulanttuja ostettiin ja "hirveän tärkeä" maustehylly keittiön seinää somistamaan.
    Poronkäristystä syötiin,...  Pitäisi annokseen muussista tehdä reunat, ja keskelle käristystä... Minä kun vähemmän sitä muusia (=hiilaria) syön, niin minun annos näyttää tältä. Ja puolukka ilman sokeria. Kerrassaan hyvvää oli.
     Siinähän se töröttää. Ostettiin uusi kompostori. Entinen saa jäädä muhinoimaan sisuksiansa mullaksi. Hyvää multaahan tuosta on tullutkin, isoja pottuja "hänen" jätöksissään  on kasvanut.  =D

torstai 6. syyskuuta 2018

   Jopas näitä nyt löytyy, ihan "vahingossa". Puoliso oli poikennut kävelyreissullansa hieman metsään, ja soittaapi sieltä: "Ois sieniä, mutta ei oo mitään, mihin kerätä niitä."
   Hyppäsin oitis Helmin selkään ja polkaisin paikalle. Niin kiiruusti ajoin, ettei tahtonut välitykset riittää. (Tuon olen oppinut Peter Seliniltä, Eurosportin selostajalta.)
   Kyllä meillä alkaa olla seleenit ja becquerellit kohdillaan elimistössä, niin monesti ollaan saatu jo sienillä herkutella.      =D

tiistai 4. syyskuuta 2018

                   Sadonkorjuuta. Valkosipulit, osa pistellään taas kasvamaan ennen talven tuloa.
    Näistä itusilmuista tulee ainakin "miljoona" uutta valkosipulia. Mutta ei vielä ensi kesänä, vasta seuraavana. (jos hyvin käy...)
    Porkkanansiemenet. En löytänyt netistä tarkkaa ohjetta, milloin ne olisi kerättävä. Otinpahan osan jo kuivumaan.
   Metsän laidasta lähdin puolukkatilannetta tarkastamaan : huono oli. Samalla muistin toissakesäisen sienipaikan. Viime kesänä siinä ei kasvanut yhtään yksilöä. Mutta nyt...
    Kiireesti juosta hynttäsin kameraa ja koria hakemaan. Ihan niinkuin ne sillä aikaa häviäisivät - vaan eihän sitä koskaan tiedä...
                                  Ja kummasti unohtui polvien kolotus vähäksi aikaa...       =D

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

    Käytiinpä pitkästä aikaa Oulusa. Mukava oli taas lasten luona vierailla. Hyviä ostoksia tehtiin (laukkuja ja kenkiä ei ole koskaan liikaa, eikä miehellä ehyitä housuja...) Tässä meidän lounas.

                          Ohjelmassa oli myös "Suuret oluet, pienet panimot" - tapahtuma torilla.
  Hyvä, että heillä oli pieni desin maistelumuki, siitä oli hyvä makustella niitä muutamia siidereitä... oluita oli kyllä kymmeniä.
                                                Hauskasti olivat laittaneet tiskinsä..
                                           Kehitellet tarinoita juomansa tueksi...
   Kotimatkalla poikettiin Pulkkilan uudella ABC:lla. Hulppeat oli puitteet, mutta kahvi onnetonta.Melkein jätin siihen, kun hanasta sitä laskettelin... niin oli laihaa läpinäkyvää lirua. Vuan enpä ihan ilenny, mukkiin se kuitennii jäi...
   Iltaruuaksi kyhättiin juustomakaroonia ja grillimakkaraa (ei muutakaan keksitty) ja La Vuelta Espanolan 9.etapin loppuvaiheet. (Nairo oli viides)                   =D