Näinpä taas hassua unta: Voitelin oikein pitkän, tuoksuvan, leivän pituisen ruisviipaleen. Reilusti voita. Sitten taitoin sen kaksinkerroin ja haukkasin... havahduin siihen kun pureskella mussutin ihanaa lämmintä ruisleipää... Voi tirsui suupielestä... Samassa muistin, että enhän minä ole ruista syönyt aikoihin - mitä tästä seuraa, vatsanväänteitä nyt ainakin. Ja sekin "voi", oli vaan kuolaa...
    Huvitti, kun heräsin, että vanha totuus pitänee paikkansa, ettei ole hyvä mennä nälkäisenä nukkumaan...eikun ruokakauppaan - no jonnekkin.... minnekkään...

   Ja pitihän se unikirjasta tarkistaa näin merkityksellinen uni. "Ruis" tarkoittaa tyyntä onnea - "leipä" -hmm... se onni odottaa nurkan takana. Mutta "voi" tietää yllätyksiä... jotain "äksöniä" siis kuitenkin luvassa, ettei liian tyynessä seilata...
    Pittääpä olla tarkkana, minkä nurkan takana minnuu vuotellaan...  =D

    Sairas Kertomus - kuinka laiskuus kostautuu...
Siivoilin viime viikolla pihalta homeisia heinäkasoja, jotka olin haravoinut jo edellisellä viikolla.
Pitikö sitä taas olla niin laiska ja tyhmä ja saamaton, etten heti niitä pois roudannut?
    Siitä se sitten lähti; tukkoisuutta, kurkkukipua, nenä ja silmät vuotaa, poskionteloita pakottaa,(tuntuu että hampaat irtoo juuriltaan...) yskittää, tai paremminkin "ryvittää"....

   Muutama päivä tässä on mennyt räkätaudin kourissa. Mutta levolla ja lääkityksellä ollaan jo voiton puolella, luulisin... Nenäoireisiin zyrtekkiä ja huuhteluja suolavedellä, yskään sitä samaa mitä norjalaiset hiihtäjätkin käyttää, ja jopas henki kulkee...
   Saattaahan tämä olla ihan "kulkutautiakin", sitä on liikkeellä... vaan kun ei ne minuun ole ennenkään tarttuneet, moiset romuskat...
    Pitäisi varmaan ulkoistaa postille nuo pihahommat....   =D

   Keskiviikkoaamuna meillä oli ihan  "virallinen" sähkökatko. Rakentavat sitä säävarmaa sähköverkkoa kylälle. Ei kyllä ihan meidän kulmille vielä... On kaivaneet kaapelia maan alle ja siirrelleet pylväslinjat metsästä tien laidoille...

    Silloinpa oli hyvä lähteä raikkaaseen syysilmaan käyskentelemään.

    Sienimetsät kyllä kaipaisi jo sadetta, ei paljon kastunut kumisaapas sammalessa viime lauantain reissulla. Ja suppikset alkaa kuivua aloilleen, jos nousevat ollenkaan.

   Huomiselle ehkä luvassa jo sadetta, jospa jokunen kuuro kulkisi meidän sienimaastojen kohdalta, niin mukava on suppisten perässä metsään mennä. Ja sitten ollaan niinkuin apinat,sukimassa toistemme päistä hirvikärpäsiä....
   

     Bakning Dag... Omenakesäkurpitsamuhvinssit
Ohjeen kaivelin taas netin uumenista. Kesäkurpitsaa on ihan omasta takaa ja omenia - näin hyvänä omenavuonna, onhan niitä ...
           

            100 g omenasosetta                                 2,5 dl mantelijauhoa
            3 munaa                                                   2 rkl kookosjauhoa
            1 tl vaniljaa                                              hyppysellinen suolaa
            1-2 rkl hunajaa (en laittanut)                   0,5 tl soodaa
                                                                             2 tl kanelia
   Sekoitellaan kuivat aineet ja märät aineet ja sitten yhistellään.  Raastetaan 100 g kesäkurpitsaa ja puristellaan liiat mehut pyyhkeessä ja hämmennellään sekaan. Pitäis olla vielä 1 tl omenaviinietikkaa, lirautin sitruunanmehua...
   Vielä voisi pilkkoa omenaa sekaan, mutta enpä kehdannut, tuli senverran reilummin tuota kurpitsaa... Paistellaan 175 asteisessa uunissa 25 min.
    Muuten hyviä tuli, eivät vain tahtonut irrota paperivuokasta, pitää kokeilla silikonia ensi kerralla.

   Samaan lämpöön pyöräytin myös tuttuja, tavallisia mantelikakkaroita. Mikä lie mennyt vikaan, kun tuommoisia rieskoja tuli uunista ulos.  =D

    Komeaa syysväriä naapurin tontilla. Ottaisivat mallia meidänkin vaahterat, ne kun tahtoo vaan ruskistua ja kellastua...

    Poikettuani päätieltä, puolukan punaiset posket pakottivat poimimaan...

    Varmaan juuri näitä tilanteita varten on keksitty irrotettava huppu ulkoilutakkiin...  =D

     Viime viikolla meille sattui tämmöinen sienireissu - ei ollut sienimetsänhaltija suotuisana.

    Mutta seuraavalla kerralla oli onni myötä. Parin tunnin retken saalis, kilokaupalla herkkua...

    Sekaan oli sotkeutunut myös minisuppiksia, olisi saaneet jäädä vielä kasvamaan.

  Siinäpä sienet siististi siivottuna, "pilikkumiin" pilkottuna.

  Ja pannun kautta kuljettuaan, kovin pieneksi se saalis supistui. Mutta monesti näistäkin saadaan suut makiaksi...  =D

    Syksyn satoa.... kesäkurpitsat, 1,7 kilosia...

    Tsernobylistäkö nämä porkkanansiemenet tuli?

    Mutanttikantarelli... oisko pitäny iltalehteen laittaa...

    Kompostin jälkikypsytyslaatikkoon tökkäsin puolenkymmentä pottua keväällä...

   Valkosipulit taitaa olla ihan normaaleja?   =D

    Kävinpä puolukassa, takapihametsässä... Tuli mieleen "fingerporilainen" ajatus, että pitäisikö kuitenkin mennä kauemmas, kun 150 metriä lähempänä kenenkään pihaa saa marjastaa...

    Ihan hetkessä sankollisen sipasin poimia... noo- sankko kun sankko, tässä tapauksessa litranen turkinjugurttipänikkä... vaan eipähän tuo ole marjamaa kaukana...

   Kantarellejakin ihan vahingossa bongasin pihametsästä, postireissulla... Enkä malttanut edes mitään kippoa hakea, huivinyyttiin keräsin...

   Että on siinä puolensa ja puolensa - "korvessa" asumisessa...  =D