Sarjassamme Hauskaa ja Hyödyllistä: virkatut pöytäluutut.
Kirpparilta löysin kerran isot rullat vanhoja puuvillalankoja, siis retroa, väreistä päätellen. Materiaalikulut taas ihan minimaaliset. Ja kestää konepesun monen monta kertaa, samaan kyytiin vaan keittiöpyyhkeiden kanssa kuuteenkymppiin. Enpä muista milloin olisin "sifonetteja" ostanut meidän talouteen.
Ja lastenkin huusholleihin saavat tuliaisiksi joskus uusia luuttuja. Monesti minulla on kyläreissullakin virkkaus mukana, ja siinä seurustellessa näitä syntyy ihan huomaamatta. Ja telkkaria katsoessa tämä on sopivan yksinkertaista puuhaa, voi keskittyä ohjelman seuraamiseen. Tuossakaan satsissa ei ole näköjään kahta samanlaista...

 Aurinkoinen lauantai vietettiin varjo-Qstokissa....Puistossa piknikillä, eväinä juustoja, luomuviiniä ja gluteenitonta "suloista" leipää. Kattauksena kaupungin pyöräilykartta ja leatherman..

 Viinitaidekuvajainen....

Ja ihan vahingossa olimme näin samikset. Taustalla mieshenkilö, jolla ei ole tennareita...

                    Taran tuunauksia; värkkäsinpä uudet itikanpitävät oviverhot kuistin "kesäoveen",(talvella siinä on metritolkulla lunta takana, eivät aukee...) Kangas on tietenkin kirpparilta löytynyttä valoverhoa, ja eivät ihan samanlaiset ole, mutta eihän se tässä huushollissa haittaa. Virkatut kukkaset ratkoin entisistä verhoista, ja laiskuuttani jätin puolet niistä pois. Kovin monena päivänä ei tänä kesänä ole ovet avoinna olleet, syyn varmaan arvaatte...

                 Sama idea on myös saunan pukuhuoneen liukuovessa, tämä viritys on (oli) liimattavalla tarranauhalla ylhäältä ja alhaalta pielissä kiinni. No, eilen illalla se meidän ikioma poltergeist riipaisi sen lattialle.... Näissä virkkauksissa ei sitten ole mitään valmista mallia käytetty, kaikki ovat ihan omia tuotoksia. Välillä joku sattuu tulemaan paremman näköinen ja toinen joutaa purkaa, kun niin hullulta alkaa näyttää. No sitten vaan aloitetaan alusta....

                                       Taran Maailman Avara Luonto jatkuu...
Pyöräillessäni pitkin kyläteitä, kaikenlaisia jänniä kasveja "pistää silmään". Kuivalla pientareella siankärsämö kukkii hennon pinkkinä, tavallisestihan kukat ovat valkeita.

Läheisellä suolla metsän reunassa kasvaa erikoinen, komea maariankämmekkä. Muualla näillä main en moista ole nähnyt.Etsiskelin myös vuosia sitten näkemääni valkeaa kissankelloa, mutta eipä näkynyt enää samalla kasvupaikalla....ja joskus pihalla kivenkolossa kasvoi kissankäpälää, nyt nekin on hävinneet, ruohikko on vallannut kasvupaikan.

                    Taran kasvimaalla....On näistä meidän viljelyksistä jo tänä suvena satoakin saatu, salaattia, persiljaa, perunoita ja valkosipulia on maisteltu. Tämä kurkku taitaa olla "pienviljelyä" parhaimmillaan; taimi on vain viitisentoista senttiä, ja kurkku nelisenttinen. Suappa tiijä tullooko tuosta syötävä... pari kukkaa tirrottaa muissakin taimissa, vaan tuolle yksilölle ei paljon etikkaliemiä toinna keitellä. Ja kesäkurpitsassa ei kukan kukkaa näkyvillä, vielä...
Porkkana selvisi kuitenkin kasvuun heikolta näyttäneen alun jälkeen, mutta vielä ei ole paljon kehumista. Hyvin olen harventanut ja lannottanut (vanha konsti: "puhun paskaa pellon laidalla").
Jospa syksy olisi pitkä ja lämmin, että ennättää nekin kasvaa syötävän kokoisiksi.

                Nyt niitä saa, eilen ensimmäinen "kunnon"sienireissu. Kantarellit oli nousseet jo tutulle metsätien pohjalle. Pieniähän ne ovat, mutta siinä paikassa kuivuvat hyvin nopeasti, pienenä ne on kerättävä.Metsässä ei vielä näkynyt minkäänlaisia sieniä. Itikoita ja paarmoja sitävastoin oli  ihan kiitettävästi.Vaaka on parin euron kirpparilöytö, ja testasin kilon jauhopussilla, että näyttää jopa toimivan ihan oikein.

               Ja uudet perunat, mikäpä olisi maukkaampaa kuin itse kasvatettu, juuri pellosta (laatikosta) kaivettu peruna ja päälle oikeeta voita....Ähkyhän siinä tuppasi tulemaan; kermainen kantarellikastike, uudet perunat, hakklihapihvi luomunaudan paistista...Hakkliha on veitsellä hienoksi hakattua lihaa ja siitä muotoillaan pihvit. Pintaan vain salt och peppar. Oikeasti hakkliha on jauheliha viroksi... Ja tietenkin salaattia, siihenkin löytyy jo kasvustoa omalta ikkunalaudalta. Jälkiruuaksi (ja alkupalaksi) lähitilan viljelyksiltä makoisia mansikoita, kylläpä kelpaa...

                Jes, kesäinen villatakkini on valmis. (pitihän minun välillä purkaakkin, kokeilin neuloa helmaan resoria, mutta sitten tekele näytti vielä hassummalta.) Yritin ottaa kuvan selfienä... tai itsulina,on liian lyhyet kädet, pitäis olla se kepakko.Nuttu on tosi yksinkertainen ja suoranuottinen, niinkuin tekijänsäkin.... Ja sen huomaa että on villalangasta, kyllä "villastaa"paljailla käsivarsilla. No, talvea odotellessa; vielä sitä joutuu pitkähihaista alle laittamaan.    

                 Leikkelinpä heiniä isoilla sakseilla rapun pielestä,... ja kukas se sieltä kömpii rukkaselle, rupikonnan poikanen. Onneksi naapurit on senverran kaukana, ettei minun älämölöhuuto tainnut sinne asti kuulua. Sitten arvelutti hirveesti enää leikata, jos niitä on lisää, ja voi mennä koipee poikki tai maha puheta saksin väliin...yök. Joskus näitä jää valitettavasti ruohonleikkurin teriin ja keräävän koneen pussia tyhjentäessä monesti huuto pääsi, kun sammakkosilppua tuli vastaan...

                                 Taran Koekeittiö: Aamiaiskakkarat
    Ajellaan "silppurilla" hienoksi 1/2 dl hernerouhetta ja 1 porkkana (hernerouhetta liottelin ensin tilkassa kuumaa vettä, niin pehmiäävät paremmin)(en tiedä auttoko mitään)
    2 rkl turkkilaista jugurttia ja 2 munaa
    2 tl leivinjauhetta ja 2tl psylliumia
    1/2 dl tattarihiutaleita
    1/2 dl maissijauhoja
    1/2 dl hirssijauhoja
    1 dl glutfree tumma sunnuntaijauhoja
    ripaus suolaa
    Tällä kertaa tämmöinen jauhoseos, ensi kerralla saattaa olla jotain aivan muuta....
    Paistellaan 180 asteessa noin 20 min.
    Tästä satsista tuli 11 kpl, yhden jo makustelin....ja herraisä kun tuli hyviä!

 Herkuttelenpas vielä mielessäni kesäreissujen parhailla paloilla.(tässä vain ravintolaruokaa, monesti kotiruoka oli kyllä maukkaampaa!) Lautasesta jo tunnistaa, Amarillossahan se on tacon käyny popsimassa, täytteenä broilerin rinta ja kaikkee vihannesta, sopivasti? tulisuutta...

 Siinäpä Tuskan Black Dining-ravintolan broilerisalaatti, kerrassaan maukas annos, en vaan löydä tästä mitään mustaa...

Ja katuruokaa, riisiä ja ...yllätys yllätys; butterchicken-kastiketta,...ulkonäkö ei ole kovin kummonen, mutta maukasta oli. Ja olen minä muutakin kuin broiskua syönyt tänä kesänä, nämä nyt vaan sattuu olemaan sieltä parhaasta päästä...

 Hyvää maanantaihuomenta. Arkijärjestykseen palattu, kolme viikkoa lomailtu, ihan viikkopöllönä palloiltu.Käytiinhän me reissussakin; sukuloitiin ja välillä hotellissa yövyttiin.(kiitosta vaan kaikille kyläpaikoille vieraanvaraisuudesta) Ja miten mukavaa, että mökillä oli minulle oikein nimikkohuussi.

 Näin etelään reissumme vei, että kamelikaravaani tuli vastaan.

Sitten koukaten itäsuomen kautta, Pielisjoen rannalla kohdattiin tämmöinen kulkija.Jospa ei toikkarois jokeen kun on tuo rätti niin pahasti silmillä...

Näin vilpoisen alkukesän innoittamana minulla on villatakki tekeillä.Pohja on virkattu pylväillä, välissä 1 kjs. Koristeraidat päälle virkattu.Kappaleet ovat jo valmiina, kokoamista ja viimeistelyä vaille. Napit kirpparilta löytyneitä puukiekkoja, ihan omin pikku kätösin (akkukoneella tosin) porailin niihin reijät. Palailen aiheeseen, josko tästä joskus valmista tulee, tai sitten tämä(kin) tekele löytyy vuosien päästä jostain rättivaraston uumenien kätköistä..

 Käytiinpä taas vanhoilla kotikonnuilla, lapsuuden kotirannassa en ikinä muista (eikä moni muukaan) että heinäkuussa olisi vesi näin korkealla, melkein kevättulvissa. Enokin saa vetää venettään aina vaan ylemmäs, ettei tulva vie mennessään.

 Ja pieni lentokyvytön kirjosiepon poikanen oli pudonnut pesästä, siinä se kompostikasan päällä äitiä huuteli. Onneksi sen äitiliini tuntui vastailevan läheisestä koivusta, jospa se älyää ruokkia lapsiraukkansa maahankin. Tai sitten ihmisvoimin alkaavat sille itikoita pyytämään ja eineeksi kantamaan.

Sitten äitimuori näytti viinimarjapensaan kätkön: siellähän on punakylkirastaan pesä, saas nähdä tuleeko näistä enää poikasia, liekkö muistanut emo hautoa lainkaan.