Näitä piirrellessä treenaan samalla englannin kielitaitoa, telkkari on auki ja sitä kuuntelen, ja jotain ymmärränkin....sitten kun kuuluu jotain mielenkiintoista, (tai en ymmärrä) pitää välillä vilkaista, mitä tapahtuu. Travel Channel ja National Geographic toimii tässä tarkoituksessa kerrassaan hyvin.

Viikonloppuna Taran Maailmassa leivottiin sitruunainen juustokakku. Pohja on gluteenitonta digestivekeksiä ja sulatettua voita. Pohja painellaan irtopohjavuokaan, leivinpaperin päälle. Sillä aikaa kun pohja lepäilee jääkaapissa, tehdään täyte: pari rasiaa philadelfia juustoa (ei mitään kevytversiota), pari munaa, ruokalusikallinen maissijauhoja ja muutama lusikallinen lemon curdia, ihan oman maun mukaan. Muuta makeutta ei tarvitse lisätä, tulee muuten liian imelä... Sitten paistellaan 175 asteisessa uunissa noin kolme varttia. Ohje on alunperin amerikkalainen juustokakku, päällystä tuunailemalla siitä tulee aina vähän uudenlainen makuelämys.

Kaikenlaista mukavaa sitä näkee tuolla luonnossa, kun malttaa katsella. Ja pokkari, pieni canon ixus kulkee aina mukana, joskus postireissullakin näen jotain niin mielenkiintoista, että on kamera haettava... Se hyvä metsässä vaeltelukeli loppui, muutaman päivän jo uutta pehmeää lunta satanut. Eikä aurinko paista, on hieman ankea ilma, mutta eikös vanha viisaus pitäne paikkansa: uusi lumi on vanhan surma.

Vielä on aikaa, ennen kun uusi sienisato joutuu. Tänään viimeinen rasia kantarelleja lähtee parempiin suihin. Ihan jo "kiäntyy suu sissäänpäin", kun ajattelen kermaista, mukavan sipulista kantarellikastiketta.Ja vaikkapa lihamureketta luomulihasta ja pottuhauvikkaita, kuullostaako hyvältä?

Tämä se vasta haaska reissu oli, ilmankos täällä nuo lihansyöjät viihtyy. Liekkö ihan laillinen haaska, ainakin riistakamera oli asennettu valvomaan kulkijoita.
Kyllä siinä ihan kokonainen vasikkaraukka köllöttää, korppien nokittavana.

Miksi sinulla on noin suuret tassut,...jotta voisin paremmin juosta jolkotella....vieressä 37 numeroinen toppasaapas, laji tunnistettu: homo sapiens...saapas merrell-merkkinen.

Pitkästä aikaa hyvät hankiaiset, samoilla jäljillä vähän isompien kissaeläinten kanssa. Aivan lähimetsässä asustelee jokunen ilves ja lie tuolla susiakin ja pianhan ne karhutkin heräilee.Että ei täällä yksin lenkkeillä...

Tässä näyttää kulkeneen ihan kotoisa jänis taikka rusakko, ei ollut nyt mikään "anitahirvonen", tai muu petoeläin,lisää jälkihavaintoja tulee vielä keväämmällä.

Ja jos ei Taran Maailmassa paljon muuta järjestystä näytä olevan, niin maustehylly ainakin on ojennuksessa.

No, vaikka on aina kielletty leikkimään ruuan kanssa, katsottaneen tämä sitten ruokataiteeksi. Tämä kyllä tais keretä näivettyä...raskinu heti syyvä... vaan sain niin hyvän vinkin (lauralta) tämmöisen leikkelemiseen, olihan sitä pakko kokeilla .            

Taran Maailmassa syödään yleensä hyvin, nyt kyllä näyttää annos hieman kuivahkolta...
No, olihan tämänkin luun ympärillä melkoinen mullikan paisti. Ja kuinka maukasta lihalientä saakaan lihaisista luista ja juureksista keittelemällä. Ei ole kyllä mitään pikaruokaa.

Tässä sai pari kirpparilta ostettua kangasta aivan uuden elämän,kunniakkaasti vessan mattona.

Terapiapiirtelyä, tähän kun uppoutuu, ei tule mieleen koko ajan hypätä jääkaapilla jotain napostelemassa.

omakuva 2015

Kuva 2014

Kasvispiirakkaa tehdään silloin kun jää muussia sopivasti, tai keitettyjä perunoita. pohjataikinaan vain hieman tattari-hirssi-maissi-riisi-jauhoja ja öljyä, ja täytteeksi kaikkea mitä sattuu kaapista löytymään: kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja kukkakaalia, pinnalle vielä muheva juustokuorrutus.

Taran maailmassa tapahtuu mukavia juttuja, taiteillaan ja  tuunaillaan , leivotaan ja kokkaillaan

Tässäpä ehkä minun ensimmäisiä tuunauksia, nuo hapsutetut housut,...