Teeret kukertaa, pikkulinnut sirkuttaa, tikka päristää jossain lahopuuta, joutsenet kuuluu palanneen lammelle, ihan kuin kurkikin huutelisi järvellä päin...

     Leuto, tyyni aamu, aurinko nousee metsän takaa...

      Ihan tavallinen kevätaamu. Mökkihöperölle... Paljain varpain hieman kohmeiselle pihanurmelle. Pieni kahvikuppi kourassa...

     Siitä se lähtee... Mitähän hauskaa sitä keksiikään taas tälle päivälle...  😊

   Uutisia Espanjasta. Kyllä tällä lääkkeellä saattaapi henki  lähtee...  Omakohtainen kokemus sappileikkauksen jälkeen, onneksi olin valmiiksi sairaalassa, mutta vielä sielläkin pistettiin suoraan suoneen samaa paskaa... Suomessa tämä aine myydään Litalgin- nimisenä. 

   Valkosolujen romahdus, leukopenia, verenmyrkytys, semmoista pientä kivaa siitä seuraa... Muutama viikko niitä valkosoluja heräteltiin, ja ihmeen kaupalla siitä selvisin...

                                 Mitäs kivaa mehtätiellä... Hyi saatana, jonkun suolet...

                                                  ...ja kalanraatoja metän laijassa...

   Kyllä siitä kesä tullee, maanantaina näky jo talikon vartta tuon verran... Se on ollu koko talaven ihan lumen alla, jäi syksyllä töröttämmään yhteen viljelylaatikkoon...

    Entäs meijän Ville. Ei karistanu kaikkia lehtiään talaven aikana, tehny jo uusiakkii. Josko se nyt alakas niitä punasiakii tehä...

                                                      Oi, ensimmäinen karvamato...

                                            Sieltähän ne naapurinkii pihakoristeet paljastuu...

   Joskus on lenkkikavereitakkii, ei yksinään tarvihe porista, eikä nuille metän elukoille...

                                                           Olipas se mukavata...

                           Kahtokeepas tätä, eikös ookkii meleko mukavan näköset kesähousut?

                                                             Hyvin miehekäs paita...

   Tännään se sama talikko... ja sipulilaatikkotakii jo näkkyy... Vielä sitä on luvassa lumisajettakkii, vaan ihanhan tuo tuntuu jo kevväältä... Valakosipulittii on jo taimella.... kuistilla...   😁
 

                                                               Ja uutisia...

                                                Valtionpäämies "isänmaan asialla"...😡

   Paikallislehdessä oli juttua kymmenvuotiaasta, (10v.) joka esitteli ihonhoitotuotteensa.  Ihmettelin sitä purkkien ja purnukoiden määrää, monella aikuisellakaan ei semmoisia määriä ole...

   Eiköhän se perusvoide vielä lapsen iholle riittäisi... 

                                                         Ööööö... mitä tässä sanotaan?

   Eräästä jääkiekkoilijasta kerrotaan: "J....n elämä on värikästä", "pettyneenä kalja kädessä"... Silotellaanko näillä korulauseilla taas urheilijan alkoholiongelmaa?

                Tuulimyllyjä vastaan... Mutta amerikkalaisten tukikohdat ovat toki tervetulleita.

                                                    Löysässä hirressä jo vuodesta 1995....

                                             Minua alkaa yökkäyttää tämmöiset syöntikisailut....

                                             Myötähäpeän kaltaista myötäoksetusta...

    Loppukevennystä: Välipalaveri vai välipalaveri? Vampyyrilapsi tulee koulusta ja juo välipalaverensä reippaasti, että joutuu läksyjen tekoon... Vai joku kesken projektin pidettävä tuumaustauko?

   Tällainenkin  "sairaus" on keksitty, seksipäänsärky. Tuleeko se puutteesta vai liiasta seksistä. Sitä ei kerrottu, mutta joku lääke siihen oli....             😄

    Kylläpä nyt on kelit suosinu hankiaiskävelijöitä. Kolomena aamuna on päästy teille tietymättömille...

Tuota jäläkee ei tarte laittaa dna-tutkimuksiin, ketun vippana siitä oli männy, ja pissiny risun juurelle. 

                                                          Joku eksoottinen lintu...

   Mäeltä näkkee kauas... Tuolta ihan takimmaisen metän laijasta sitte pallailtiin retkeltä. Kierreltiin immeisten peltoaukeita... Loppusuora käveltiin maantien penkalla, tiellä ei näillä reissuilla kävellä...

   Lammen ylitys... Rantoja pitkin kulettiin, oli juuttaan luikas, kierä jää pienen lumikerroksen alla...

                                                              Halava, iiisot pajunkissat...   

          

                                             Puronsuussa oli "jiä noussu"... tai ves laskenu...

                                      

   Tänä aamuna pikkusen lunta ripeksi, mutta pakkasta kuitennii, ei ollu hanki pehminny. Uusia seikkailuja kohti... 

   Vanahat tienpohjat erottuu vielä metästä, niitä kun kulukoo, suattaa tormata johonnii vanahaan pihapiiriin...

   

            Tässäkii on ollu navetta ja lato ja mökki, heinäseipäitä ja pottulaatikoita nurkkapielissä. 

                                           Pienviljelystä on pijetty. Nyt on pellot metittyny...

                 Toisennii asumuksen jäänteet löyty. Tästä ei ollu ku nurkkapieli pystyssä. 

                               Tässä oli ollu varmaan navetta, jytäkän kokoset hirret on ollu.

    Vähän matkan piässä oli varmaan sauna, niin oli pikkunen rakennus. Siihen oli iso kuusi kuatua rysähtäny piälle. Muuten ois suattanu olla vielä kuosullaan...

    Palatessa lumisaje senku kiihty, ei tahtonu ennee nähä etteesä, ku silimälasit oli ihan lumen vallassa. 
 Vessatteeks tuo jo muuttu, nyt suapikii alakoo ilima lämmitä. Ei tule muuten kessee...

   Joo, loppupäivä onnii sitte seurattu maantiepyöräilyä, koko päivän on ajjoo jyrryyttänneet Ranskanmaalla, Pariisista Roubaixiin. Reitin nimi on "Pohjoinen helvetti", ja onnii siinä helevetinmoista mukulakivitietä välillä. Roomalaisajoilta...

   Roubaixissa on velodromi, rakennettu jollonnii 1930- luvulla. Tiällä syvänmailla sillon vielä kyyhötettiin tämmösissä savupirttilöissä ...      😊

                                                                        Hankiaista...

    Nyt se tuli, napakka pakkanen ja hankiainen. Aamukahvit kun oli ryypätty, lähettiin mehtään. Kovin sakkeeseen rytteikköön ei tohi, siellä saattaapi upottaa. Ja jos on oikein paljo metänroskaa hangella, sekkään ei oo hyvä...

             Mukavasti on nuita aukkuja ja vanahoja raktorin ja mehtäkonneen uria, mistä voipi kulukee.

                                   Tuommonen vähä hatara hirvitornikii tuli vastaan.

    Hupsista, vähä on hatara jo tuokii. Viimeks kun tiällä kulettiin, oli vielä pystyssä. Nii, tämmon ollu joskus lato, vieressä on ollu peltoo, nyt siinä on melekonen mehtä.

                                                                 Jättiläisen kivi...

                                                   ...mukavasti pienempiin kivviin varassa.

                                                 Kylestä on lohennu tuommonen palanen.

                                                           Ei havise huavan lehet vielä...

                                                                No, kukas se siitä...

                                Voi raukka, ku oli upottanu, lie käyny tassuun kippeesti.

                                                           Nyt ollaan jo takasi kotinurkilla. 

   

   Siinä oli hyvin pienet sorkanjälet. Ja pari tupposta valakeeta villaa. Eikös kauriin persukset ookkii valakiat? Melekein oli pirtin nurkalta kulukenu. 

   Ois pitäny ottoo talteen ja laittoo johonnii dna- testiin, että minkä elukan villoja ovat...

   Joo, ja se on tuas perjantai, mihinkähän se tämäkii viikko hupeni...      😁
   

                                                                    Aprillia...

    Se on nykysin tuo uutisointi niin uskomatonta, ettei erota näitä aprillijuttuja ollenkaan. Välillä tuntuu olovan aprillipäivä joka päivä. 

   Joku kielitoimisto hyväksyy uusia sanoja suomenkieleen. Viime vuonnakii yli 400... Kait sielläkii istuu niitä asiantuntijoita. 

   Kovin kummalliselta alakaa kyllä kuullostaa: K-kaupan mainoksessa pikkutytöt hokee, että muistakaa likettää. Verkkokaupassa on varaston tyhjäjäiset... 

   Mitäs juutasta on firettäminen? Entäs minäpystyvyys? Joku elintapalääkäri siitä puhhuu...

   Instagrammi se alakaa sensuroija poliittista toimintaa. Kuinkahan heleposti tullee sanktiota, jos pähkäilet, että onpas ORPO olo... köyhät saa PURRA nälissään kynsiäsä... tohtiiko sitä syyvä MARINoitua lihhaa...

   Mutta joo, meillä oli lysti pääsiäinen. Oli tuota jäläkikasvua meijän ilona. Ja kissa.... (sillä kyllä tais alakaa joku kevätkiima, niin piti outoo ääntelehtimistä ja vääntelehtimistä.)

   Pikkusen enempi pittää perehtyä ruokapuoleen, ku on usseempi syöjä. Jokkaiselle jottain kyhhäiltävä. Se on välillä ihan mukavata, rätnätä vaikka että paljoko paan pottuja pattaan... Herkuks leipasin rahkapiirakkata. Ja puolison tekemätä vehnäpullaakii oli. 

   Viimesen piirakkaviipaleen tuunasin mustikoilla, punaherukoilla ja kermavaaholla.... Sitte ku kaik oli lähteny kottiisa...

                                               Joo, totteutuukohan tuo joka kohassa...  😶

    Ei tanssinu aurinko pääsiäisaamuna... Tulloo siis huono marjasato, viljat ei kasva ja kato käypi. Näläkä ja kurjuus on eessä...

    Lissee lunta on ripeksiny... Huomenna kiäntyy jo huhtikuuks, tännään piti kelloja tuas siirrellä... 

    Sais nuo jo alakoo lumet sulloo, kohta tulloo luojalle kiire. Netissä luki joku uutinen, että nyt ois aika tyhjentöö kompostit... Tuonne hangellekko se kipataan?

    Joo, en taija tohtia Helemin kansa tienpiälle ollenkaan, ku tuommosia tuomioita antaavat. Ku ei oo  niitä pientareita meijänkään tiellä, ajoraalla se on polettava...

                                         Välillä on tämmöstä, sitte sohjoo. Paskakeliä pittää... 

                              Siinä tovi vielä vierähtää, ennenku tuonne piäsöö letunpaistoon...

                  Torstai oli toivoo täynnä, kevväästä... Tarkeni jo rappusella päivää paistatella.

      Sitte minä tein "stifadoo", mullinsuikaletta Muttikastikkeessa. Sipulia ja maustehia sekkaan, pirtin uuniin muutamaks tunniks... Kylläpä maistu makosalta...    😋