Hankiaista...

    Nyt se tuli, napakka pakkanen ja hankiainen. Aamukahvit kun oli ryypätty, lähettiin mehtään. Kovin sakkeeseen rytteikköön ei tohi, siellä saattaapi upottaa. Ja jos on oikein paljo metänroskaa hangella, sekkään ei oo hyvä...

             Mukavasti on nuita aukkuja ja vanahoja raktorin ja mehtäkonneen uria, mistä voipi kulukee.

                                   Tuommonen vähä hatara hirvitornikii tuli vastaan.

    Hupsista, vähä on hatara jo tuokii. Viimeks kun tiällä kulettiin, oli vielä pystyssä. Nii, tämmon ollu joskus lato, vieressä on ollu peltoo, nyt siinä on melekonen mehtä.

                                                                 Jättiläisen kivi...

                                                   ...mukavasti pienempiin kivviin varassa.

                                                 Kylestä on lohennu tuommonen palanen.

                                                           Ei havise huavan lehet vielä...

                                                                No, kukas se siitä...

                                Voi raukka, ku oli upottanu, lie käyny tassuun kippeesti.

                                                           Nyt ollaan jo takasi kotinurkilla. 

   

   Siinä oli hyvin pienet sorkanjälet. Ja pari tupposta valakeeta villaa. Eikös kauriin persukset ookkii valakiat? Melekein oli pirtin nurkalta kulukenu. 

   Ois pitäny ottoo talteen ja laittoo johonnii dna- testiin, että minkä elukan villoja ovat...

   Joo, ja se on tuas perjantai, mihinkähän se tämäkii viikko hupeni...      😁