"Maanantai ei mittään,..."

                   Voe tokkiisa, onhan tässä vaikka mitä, eikä oo päivä vielä pulukassa...

                                            Ensin syötävä uamijaista, että jaksaa.

                                    Valakolyökit listittävä. Eiköhän nuo vähäks aikoo riittäne.

    Ulos lähtiissä puhelin ulahtaa niin ouvosti, pakko vilikasta... Ylleinen hätätiejote... Nytkö se piti ruveta foliohattu viäntämään ja männä kellariin oottamaan parempia aikoja?

No, ei tuo aiheuttanu toimenpitteitä... Juutastako ne tuollai säikyttellöö. Uskaltauvuin ulos...

  Tuossa on kyllä vähä mualimanlopun meininkiä,...

                                Tuo vaahtera se on aina ensmäisenä punastumassa...

           Mehtäpolulla ei näkyny mittään elämätä. Tuokii raukka oli kuolla kupsahtanu ...

                                       Vain ihan kohta joutuu puolukat...   😏

                                     Syyskuu,.... minne se kesä meni... ihan liian äkkiä...

                                        Vielä vähän elokuun kuvajaisia.

                                              Ensimmäinen kunnon sienireissu,....

                                             eipä noin paljon ole sitten löytynytkään.

                    Rompepäivilläkin taas käytiin, mahottomasti oli myyjiä ja sitä tarpeellista tavarata.

                                            Turisteja Koljonvirran kartanolla.

                                                     Vanhaa pihapiiriä.

                  Välillä piti virkata vessan maton väreihin sopivat pikkupyyhkeet.

                                                         Nälännön rannalla.

                                                 Mikä ihana tuoksu kuistilla...

                                                     Lauantai-illan saunakaveri.

                              Tämä komistus piileksi kuistin seinällä, toki ulkopuolella. 

                          Kolomihuaraporkkana. Nätisti seisoo omilla jalollaan...    😏

                                    Tulihan se vielä aurinkoinen keli, ennen syyssateita. 

                        Tänään on Suomen luonnon päivä... No, mulla se on joka päivä...

                        Samoin on suomalaisen ruuan päiväkin....

                  Chilit saa kypsytellä viimeisiä hedelmiään sinipunavalon loisteessa kuistilla.

                   Odottelin jo poutapäivää, valakolyökkisato pitää korjata hyvän sään aikaan.

                                          Kompostimullassa kasvoi taas komeita pottuja.

                                          Pienimmät luokittelin pariisinperunoiksi... 

            Nämä maistuu ihan paprikalta... piti olla tulisuutta 7 scovillee... (tai jotain...)

   Aamun metsäretkellä tutkin näitä vuosikasvuja... Alkuvuodet on olleet kitumista, mutta paksumpia lustoja laskin viisikymmentä! Tässä on nyt se satavuotias, ainakin...

                               Ei valtavan paksu puu, mutta 90 vuosirengasta ynnäilin.

   Ja taas näin, kuinka karhu oli penkonut lahon kannon.... (ja sillähän ei välttämättä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mitä minä näen... ja kuulen)

                   Oi, jos kaikki nämä silmänruokasienet olis syötäviä... Kyllä tulis saalista.

                                          Nyt se malttoi poseerata, ihan siivet levällään. 😏

   Metsään meni... arvelut tämän puun iästä. "Vain" 72 vuosirengasta. Siihen puolenkymmentä taimivuotta, no melkein 80 vuotta kuitenkin... Kovasti oli kasvanut, paksuja lustoja on.

                     Metsään mennään vielä monesti... puolukoita tulee, jahka kypsyyvät.

                                           Pihapihlajat on taas ahneet räklät tyhjennelleet...

                                                      "Silmänruokasieniä"

                             Mikähän lie tämäkin, hassun sinertävä. Varmaan hirmumyrkyllinen....

      Sunnuntaina muistettiin: sakset ja saappaat mukaan... Itikan pellolta on saanut kerätä auringonkukkia. Ihan ilmaiseksi. No, ilmaisia lounaita ei ole, joten mainostetaan vähän. Nämä kukat tarjosi Savon Siemen Oy.

                                             Lisää silmänruokaa...  on ne vaan somia...

                                          Vaikka minkälaista sientä sitä onkaan...

                                        Tämä olisi muka syötävä,... no antaahan olla...

  Ja taas tapasin näin hienon toukan. Tämä oli metsäpolulla, ei tarvinnut pelastaa...  Tämän aamun metsäretkellä ei löytynyt kuin kourallinen kantarelleja. Mutta ei se haittaa, mukavahan siellä on kuljeksia, vaikkei "saalista" tulisikaan. Sinne ei tarvita passeja eikä todistuksia... Jos tämä passivouhotus toteutuu, muihin huvituksiin olekaan mitään asiaa....   😏
 

                                                 Sitä kuusta kuuleminen...

 

                                       Keväällä ihmeteltiin tätä jättimäistä kuusta,

                                                että mahtaa se olla vanhakii...

    Männäviikolla se sitten kaajettiin. No, nytpä siitä on hyvä laskee vuosirenkaat...  ihan heti kun tuo saje lakkaa, lähen laskeskelemaan...😅

                                                       On siinä revitelty...

                ja kumia poltettu. Ilmankos se pärinä välillä kuuluukii, yleensä iltayöstä...

                                    Mahoton, miten löyhkää pahalta tuo risukasa... Äkkiä ohi... 

  Vihdoinkin... näyttäisi siltä, että meidän maantielle aiotaan tehdä jotain... Toivottavasti muutakin kuin koeporauksia ja tussimerkintöjä... Ei taida tänä suvena ennättää...  😏

   Hassuja juttuja.. "Kuoleutus", saas nähä toimiiko tämä. Keväällä jo viriteltiin, ennenkuin ne juuttaan tatarit ennättää nousta... Katotaan sitten ens kesänä, kuinka on käynyt.

   Nollatoleranssijuomaa. Kaiketonta kuohuviintä, maku on kyllä ihan kuohuviinimäinen ja helmeilevä koostumus. Sopii jopa halal-henkilöille. 

   Heinäsirkan haiseva vastalause... kannoin ulos kuistilta, niin tämmöisen työsti takapuolestansa... Päästä se näytti ihan alienilta, niin varuilta liiskasin, ettei pääse paha karkuun... Heinäsirkkaa ei vahingoitettu toimenpiteessä, se jatkoi iloisena matkaansa...(Tai enpä minä tiijä, oliko se iloinen...)

   Jos minä vaikka satuin sen tulevat poikaset päästämään päiviltä....

 Hmmm... maantien laidalla iso kasa hiuksia...  Vai mitä ihmettä liekään. Joko siinä on käyty vähän reippaammin tukkanuottasilla, tai joku parturoinut peruukkinsa... Ei ne ehkä hevosen jouhiakaan lie?     Kovin ovat hentosia haivenia...

                     Pottu... joku siitä on kulukenu, nävertäny reiän vakkaiseen perunaan...

       Marjastaja on v#&%"uuntunu, ja polokenu sankkosa tien ojaan, kun ei ollukkaan marjoja...

   Päivän hyvä työ: paimensin komean, jonkun kiitäjän toukan, pois asfaltilta, ettei liiskaudu autoin alle... Siitä se alkoi näykkiä heti ensimmäistä lehteä... 😏