Tulihan se vielä aurinkoinen keli, ennen syyssateita. 

                        Tänään on Suomen luonnon päivä... No, mulla se on joka päivä...

                        Samoin on suomalaisen ruuan päiväkin....

                  Chilit saa kypsytellä viimeisiä hedelmiään sinipunavalon loisteessa kuistilla.

                   Odottelin jo poutapäivää, valakolyökkisato pitää korjata hyvän sään aikaan.

                                          Kompostimullassa kasvoi taas komeita pottuja.

                                          Pienimmät luokittelin pariisinperunoiksi... 

            Nämä maistuu ihan paprikalta... piti olla tulisuutta 7 scovillee... (tai jotain...)

   Aamun metsäretkellä tutkin näitä vuosikasvuja... Alkuvuodet on olleet kitumista, mutta paksumpia lustoja laskin viisikymmentä! Tässä on nyt se satavuotias, ainakin...

                               Ei valtavan paksu puu, mutta 90 vuosirengasta ynnäilin.

   Ja taas näin, kuinka karhu oli penkonut lahon kannon.... (ja sillähän ei välttämättä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mitä minä näen... ja kuulen)

                   Oi, jos kaikki nämä silmänruokasienet olis syötäviä... Kyllä tulis saalista.

                                          Nyt se malttoi poseerata, ihan siivet levällään. 😏