Me sitä lähdettiin junalla Saksaan. Berliiniin, Rammsteinin keikalle. Juna oli täpötäysi ja meillä kauheaa sotkemista eväspussien kanssa. Roskia ja hedelmänkuoria joka paikassa.
    Jollain välipysäkillä minä jäin jostain syystä pois kyydistä. Puhelimen näyttö oli haljennut ja näytti vain mainoksia. Ei sillä voinut edes soittaa.
    Ostin lipun seuraavaan junaan. Lippu oli pienen pieni pahvin palanen.
Ja kas kummaa, juna tekikin u-käännöksen siinä asemalla, ja minä kipusin kyytiin.
    Sama tuttu matkaseurueeni (Tuska- kokoonpano) olikin samassa vaunussa.
Jouduin kuitenkin istumaan jonkun setämiehen viereen. Hänen kanssaan kuorimme eväinä olevia kananmunia, jotka murenivat hassusti.
    Pääteasemalla, Berliinissä, Ismo Apell myi meille lippuja paikallisjunaan, jolla sinne keikkapaikalle päästäisiin. Niissä vaaleanpunaisissa lippusissa oli myös kaupungin kartta...
   

   Koskaan en saanut tietää, päästiinkö sinne keikalle... Pahimmoilleen heräsin. Ei se ole ihme, jos ei tunne hyvin levänneeksi itseään, kun noin pitkästi pitää unissaan reissata.    =D

                                                Herkkua on siinä monenlaista...

                                           Aamiaisjugurtti chiansiemensydämellä.

                                         Ois kyllä herkkua käyskennellä jossain rannalla...

                                    Valentines Day, suklaamoussea ja kaurakeksin murusia.

                                           Paparatsi yllättäny minut pottuja kuorimassa...
                                            Askartelin jääkaappimagneetteja.

                                            Uutuuskaruskeja. Vain lapsille, mainostettiin.
                                          Ihan itse söin kaikki, koko 6 grammaisen pussin.
                                          Pakastekuivattuja, pelkkää hedelmää sisältävät.
                                     Maistui etäisesti banaanilta, hassu koostumus. Ei jatkoon...

                                                Tosi herkulliset hopeiset korut.
                                           Nepalilaista käsityötä. Babadum...   =D

    Minäkin kuuluin tovin erinäisiin Naamakirjan ruokaryhmiin ja elämäntapaporukoihin.
Sitten kyllästyin. Samat "asiat" ja "ongelmat" päivästä toiseen.

    Välillä jopa veden juomisesta saadaan ongelma aikaan. Ja salaatti on turhaa, ei ole tarpeeksi ravinteikasta. Tomaatti ihan nou-nou... Liikaa hiilareita!

    "Ei sovi päivän makroihin." (Mitä ne on?) "Vielä illalla syötävä lusikalla voita tai ryypittävä öljyä, että saa päivän rasvat täyteen." Semmoista keskustelua...
   Joka suupala punnittava ja tilastoitava laskuriin. (Lataa sovellus puhelimeesi.)

   
   Juu, ei sopinut minulle. Ei kai syömisen tarvitse niin tieteellistä olla.  Häviää koko ruokanautinto, jos se on vaan "makrojen" tankkaamista.

   Mitään ei voisi syödä pelkästään sen takia, että se on HYVÄÄ. Rasvakahvia nieleksitään pikku pakolla, vaikka etoo ja yökkäyttää...
   Kyllä ruuan pitää olla ennenkaikkea maukasta ja huolella tehtyä, eikä kiireellä ja kiroillen. (Kuten se eräs tv-kokki)   
    Herkkuja unohtamatta, eihän niitä ole pakko kilotolkulla ahtaa...    =D

                                      Tottakai kaikkia kiinnostaa, mitä meillä syödään...

                                Kermainen possukastike ja kukkakaalimuusia. Hyvvää oli.

                                Seuraavana päivänä samaa kastiketta ja kesäkurpitsaspagettia.
                                   Kerrassaan maukasta.

                              Kuha on kalapäivä välillä. Ihan ite piti teurastaa tällä kertaa.

                               Paistettua poronmaksaa ja pannulla haudutettua savoijinkaalia.
                               Sekä ihan itse poimittuja puolukoita.  Yhä paranee...

                                       Suu makiaks. Kotitekoista, lisäaineetonta suklaatia.
                                           Melkein superfoodia...

                              "Mitä kaapista löytyy"-piirakkaa. Ohut pohja ja reilusti täytettä.
                                    Pääraaka-aineena tässä piti olla suppikset,
                                     löytyihän tuohon vähän muutakin.

                                    Pinnalle vielä kermaviili-muna-juustoraastekuorrutus.
                                      Syöpihän tuota...   =D

                                     PS. Niitä lumihommia on riittäny...   =D

                                       Torstai on toivoa täynnä - liekköhän ihan nuinkaan.
  
  Lumitöitä oon puskenu tällä viikolla. (Minä niin tiesin tämän...) Kädet hieman kipeinä, äkiksestään. Siis löytyy minultakin pehmoisen pintakerroksen alta jonkinmoiset lihakset.
  Eipähän tarvitse asioikseen lenkille tälläytyä. Hyötyliikuntaa parraimmillaan. Ja on tuokii maantie niin jumalattomassa kunnossa, ei sitä joka sateen jälkeen aurata...

  
                                           Tämmösen "laitteen" sain jouluna.
                                       Mukavalta tuntuu välillä leppuuttaa jalkoja tuon päällä.

                              Kissanpessää oon virkkaillu. Taas. Purkanu ja virkannu... jne...
                              Semmosta se on tuo tuotekehittely. Lopputulosta ei vielä tiijä...

Tämän sesongin viimeiset joulutortut paistelin puolisolle,

minulle vain nuita mantelikakkaroita... 

Juutupesta löytyy mainio zombie-sarja. Oululaista tuotantoa. Kannattaa vilikasta. 

Huomatkaa roolihahmo "Äiti", varsinkin kolmannessa jaksossa. (Tämä on mainos)   =D  

                                "Määrittämätön pehmytkudossairaus"...

                        Kävin pitkästä aikaa valittamassa vaivojani. Ihan lääkärille...
                        Mitään tulehdukseen viittaavaa ei verikokeissa näkynyt.
                        Ympäripyöreä diagnoosi. (Joku sitä kuitennii riivoo.)      
                        Uusihan tuo särkylääkereseptin ja "ahistuslääkkeen".
                       
                          Monenlaista sitä ois troppia tarjolla...

                                                   Monenlaista olen puuhastellutkin.
                                                Syyspuolella urakoin nuita villasukkia.

                                                Lidlistä löytyi tätä kivaa puuvillalankaa.
                                                    Pöytäluuttuihin juuri käypästä.

                                         Muutamalla eurolla lähti mukaan myös yrttisakset.
                                     Ihan välttämättömät ensi kesän persiljasatoa ajatellen.
                                      Ja voihan näillä leikellä vaikka paperisuikaleita...

                                                    Kassi-Almakin iski jälleen...

                                                     Koko mualima ihan kierällä jäällä.
                                                        Ulukoile tässä sitten...

                                   Oiskoon pitäny katetta ripotella syksyllä sipulilaatikoihin.
                                    Ihan ovat paljaana, juuttaat... Ei tuolla vielä ituja näkyny...

                              Mukavata keliä pitäny. Paitsi nyt tämä "käenkatkasukeli"...
                              Ilman nastakenkiä ei ois asiaa tienpäälle. Ihan henkesä kaupalla...
                              Vaan niillä on hyvä kävellä rouskutella.
                              Naapurin koirat haukkuu jo puolen kilometrin päästä...

                                         Jotain evästä kai ne nokkii heinäpaalin päältä.
                                     Oiskoon nuo keltasirkkuja, kun ovat nuin keltasia?

                                 Mukavasti kaikki kuurassa, muutama aste oli pakkasta eilen.
                                    Tänään näytti jo asteen verran lämpimän puolella olovan.

                                                     ...Luona vanhan veräjän...

                                  Liekkö joku meidän pihapyistä joutunut surman suuhun,
                                      höyhenet oli pöllynneet siihen malliin.

                                     Kuurankukkametsä aitan ikkunassa.    =D