Väärinymmärtämisen jalo taito....

                                             Avokassukka - papin käyttämä avoin viitta.

                                            Puuhake - joutavaa puuhastelua.

                                            Hakusanamainonta - japanilaista ilmoittelua.
                                           
  

                      Uusia kalliomaalauksia oli paljastunut Etelä- Savosta. Löydön oli                                                    tehnyt paikallinen  harrastaja Touko Kuussa.

                      Mainos netissä: Sidontaliinat omalla logolla ja omilla mitoilla...
                      Jotain SM- juttuja?              =D

                                             Hassuja juttuja

 

                          Näin myös Rick Stein, kokki ja maailmanmatkaaja kuvaa ohjelmissaan                                             annoksia. Että hyvää oli.

                                               Ostin Lidlistä kalsarit ; vain aikuisille...

                                                   ...toivottavasti uusi kortti toimii...

                                 Hiän pitelöö miun korvatuluppia päiväsaikaan.        =D

                  Poutaa, aurinkoista muutamana päivänä. Valoisampaa vaihteeksi. Pientä pakkasta.

                                                               Kuurankukkia.

    "Peurakauris" oli tepastellut metsätiellä sulan aikaan. Lapasen nakkasin kuvausrekvisiitaksi, kovin on pienet sorkat...

   Ei se kovin korkealle nouse, tuo aurinko. Mukavasti silmiin paistaa, ja heijastuu Suolammen pinnasta. Liekköhän tuo jo jäässä.... pitäskö rämpiä tuosta metän läpi kahtomaan...      =D

    Synkkää syksyä... Niin on ollut pimeää, ei "päiväsyvännäkkään" tahdo valo riittää kuvaamiseen.

                      Eräänä poutapäivänä oli kävelyreissullani hirvi kulkenut ihan "selän takkaa".

                                          Jäkälä kuin kukka, kannonnokassa - ja kakka.

                            Onneksi kone toimii... ja on uusi Picasa3- kuvankäsittelyohjelma.

                                                    Tämä se ei ollut pöllömpi reissu.

   Ensilumenkin satoi männäviikolla. Vaan suli heti seuraavana päivänä pois. Sen jälkeen on vaan vettä sadellut, usseempana päivänä. Eilen oli outo valoilmiö taivaalla: aurinko...     =D

   Perinneruokaa, taas... Kokeilin tehdä "sylttyä" tai "alatoopia", no lihahyytelöä äitin ohjeella. Keittelin sianpotkia, maksaa ja sydäntä muutaman tunnin. Mausteena suolaa, pippureita, sipulia ja yhden valkosipulin kynnenkin nakkasin pataan. Ja pari laakerinlehteä.
   Pehmoiset lihat (läskiä, pehmeitä rustoja ja nahkaa!) pilkoin pieneksi, (äiti kyllä jauhaa lihamyllyllä), siivilöin liemen, ja sitten vaan mössö rasioihin jääkaappiin hyytymään.
   Ihan oli maku niinkuin aidossa, alkuperäisessä syltyssä. Suolaa olisi saanut olla himpun verran enemmän. Mutta ripottelemalla päälle sormisuolaa, tämähän on trendiruokaa...    =D

                  Eipä päässyt eilen Karvamato mukaan kävelylle. Se kun suuntautui sienimetsään.

                 Ennen ei ole ollut marraskuulla asiaa suppisten perään. On ollut jo lunta ja pakkasta.

   Yllättävän hyvin oli sienet nousseet, muutama kantarellikin löytyi. Ja hyviä olivat nekin. Nyt onkin jo sienipiirakka uunissa...     =D

    Joo, ei se vanahuus tule yksin... minnuu on ruvennu lapsettammaan... Pyysin synttärilahjaks näin hienon lastan, kupin pyihkijän... Muumimamman viisauvella höystettynä. Hirmu kätevä on.
   Ostin kyllä jo syksyllä IKEA:sta lasten keittiövälinesetin. Hirmu käteviä on nekkii. Oikein kätteenkäypäsiä.

   Ostin minä uuven takinnii. Lasten osastolta. Se on parka... Hupun reunassa oli kamala karvahärpäke, jonka aioin ratkoo enstöikseni pois. Vaan sepä olikii valamiiks ajateltu: oli vetoketjulla kiinni. Aatelleet, ettei tuota oikeesti kukkaan halua...
   Vaan siitäpä tulikii mainio Karvamato. Jättikokoinen Tanhupallon Karvamadon, ja kaikkien maailman karvamatojen Äiti. Ottaskohan sen mukkaan, kuhan lähen päiväkävelylle?    =D