Ensilumi- alkuviikosta sateli maan valkoiseksi. Viime yön vesisade oli sulattanut lumet pois. Yhä sataa ropottaa...

    Vielä viimeiset lehdet haravoitava ennen talven tuloa. Ja tatarit raikottava nurkkapielistä. Sen kauhian vaahteranlehtimaton sain "rullattua" pois jo viime viikolla.
   Valkosipulitkin tökittiin laatikoihin viikonloppuna. Alun toistasataa kynttä. Montakohan nousee keväällä?
  

  

   Sienessäkin vielä käytiin. Eipä ollut paljon suppiksia noussut. Kylmää puuhaa oli, ihan sormet kohmeessa sai sammalikkoa kaivella. Jokohan tuon uskoisi sienisesongin olevan ohi tältä syksyltä...

    Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan... No, en minä sitä piimää, mutta gluteenitonta leipää... sitä kyllä lähtee mukaan seuraavalle reissulle. Että saa pureskella muutakin kun kynsiään aamukahvilla...

 Mitäpä muuta "tarpeellista tavaraa" sitä roudailisi ympäri eurooppaa?..  No, tuo "dolcecustopiccolo", ja kahvikapselit,. Ei ollut suotta matkassa....se aamun ensimäinen espresso.. kun koko hotellin väki näyttää vielä nukkuvan...ja ne monet yhteiset kahvituokiot....

    Ja tuo "lakanainen" makuupussi (Finlaysonin keksintö). Eipä pistellyt itikat minua yönseutuna, kun pussissa nukkua kiuvotin...eikä haissut pesuainejäämät hotellin lakanoista.

 

   Ranta/allaspyyhe, ei paljon laukussa paina. Se pitää ottaa mukaan, ettei joka matkalla taas tarvitse uusia pyyhkeitä ostaa,....Niitä "hitukoita" kun alkaa jo olla kaapissa melkoinen kokoelma.... =D

    Tämän syksyinen lomamme suuntautui Kreetalle, Agia Marinaan. Siinä Hanian kupeessa, Kato Staloksen ja Plataniaksen välissä...

    Ja nyt oltiin reissussa  koko perheen voimin, pojat ja miniät, tyär ja vävy, kaik yhes koos. Helppohan tuo on lasten kanssa matkustella...
   Heti ensimmäisenä aamuna meidät herätti kukko, joka vasta opetteli kiekumista. Yölennon ja parin tunnin unien jälkeen havahduin siihen, että huutaako joku apua...  Taisi siitä tulla chicken souvlakia, kun lopulta vaikeni ...

    Ohjelmaa ei suunniteltu etukäteen, että tehdään mitä mieleen juolahtaa... Ajeltiin sitten minijunan kyydissä niin pikkukylissä, ettei niitä edes kartalta löydy.

    Bussireissu Haniaan, takaisin tultiin kyllä hiukan liian puheliaan ja innokkaan taksikuskin kyydissä. Syötti meille rypäleitä ja piti kreikan kielikurssia....  Meressä uimista, minigolfia, löhöilyä, eräskin kilometri kävelyä, (siinä sivussa muutama sata valokuvaa), ja tietenkin syömistä.... (juomista)....syömistä...(juomista)....  =D

 Parista tavernasta sai gluteenitonta ruokaa, mutta kaupoista sitä kuuluisaa eioota... Piti mutustella niitä järkyttäviä riisikakkuja kahvin kyytipoikana. Vaati kyllä paaaaaljon päällyksiä...

   Entäs se "pakollinen" jälkiruokaraki.... huh, yhäkkin puistattaa....   =D

    Lomailtiin, ja minä paastosin... Ehei, en sentään ruuasta tai juomasta - vaan Somesta... Viikko ilman facebookia, blogia, ja muuta netin selaamista, sehän sujui hyvin. Ilman vieroitusoireita...

   Älypuhelimen omistavat matkakumppanit kertoivat tärkeimmät uutiset... Nyt urakoitava viikon Emmerdalet ja muut "tärkeät" ohjelmat, ettei putoa kärryiltä kiverissä juonenkäänteissä... ja muutama koneellinen pyykkiä siinä ohessa....  =D

    Näinpä taas hassua unta: Voitelin oikein pitkän, tuoksuvan, leivän pituisen ruisviipaleen. Reilusti voita. Sitten taitoin sen kaksinkerroin ja haukkasin... havahduin siihen kun pureskella mussutin ihanaa lämmintä ruisleipää... Voi tirsui suupielestä... Samassa muistin, että enhän minä ole ruista syönyt aikoihin - mitä tästä seuraa, vatsanväänteitä nyt ainakin. Ja sekin "voi", oli vaan kuolaa...
    Huvitti, kun heräsin, että vanha totuus pitänee paikkansa, ettei ole hyvä mennä nälkäisenä nukkumaan...eikun ruokakauppaan - no jonnekkin.... minnekkään...

   Ja pitihän se unikirjasta tarkistaa näin merkityksellinen uni. "Ruis" tarkoittaa tyyntä onnea - "leipä" -hmm... se onni odottaa nurkan takana. Mutta "voi" tietää yllätyksiä... jotain "äksöniä" siis kuitenkin luvassa, ettei liian tyynessä seilata...
    Pittääpä olla tarkkana, minkä nurkan takana minnuu vuotellaan...  =D

    Sairas Kertomus - kuinka laiskuus kostautuu...
Siivoilin viime viikolla pihalta homeisia heinäkasoja, jotka olin haravoinut jo edellisellä viikolla.
Pitikö sitä taas olla niin laiska ja tyhmä ja saamaton, etten heti niitä pois roudannut?
    Siitä se sitten lähti; tukkoisuutta, kurkkukipua, nenä ja silmät vuotaa, poskionteloita pakottaa,(tuntuu että hampaat irtoo juuriltaan...) yskittää, tai paremminkin "ryvittää"....

   Muutama päivä tässä on mennyt räkätaudin kourissa. Mutta levolla ja lääkityksellä ollaan jo voiton puolella, luulisin... Nenäoireisiin zyrtekkiä ja huuhteluja suolavedellä, yskään sitä samaa mitä norjalaiset hiihtäjätkin käyttää, ja jopas henki kulkee...
   Saattaahan tämä olla ihan "kulkutautiakin", sitä on liikkeellä... vaan kun ei ne minuun ole ennenkään tarttuneet, moiset romuskat...
    Pitäisi varmaan ulkoistaa postille nuo pihahommat....   =D

   Keskiviikkoaamuna meillä oli ihan  "virallinen" sähkökatko. Rakentavat sitä säävarmaa sähköverkkoa kylälle. Ei kyllä ihan meidän kulmille vielä... On kaivaneet kaapelia maan alle ja siirrelleet pylväslinjat metsästä tien laidoille...

    Silloinpa oli hyvä lähteä raikkaaseen syysilmaan käyskentelemään.

    Sienimetsät kyllä kaipaisi jo sadetta, ei paljon kastunut kumisaapas sammalessa viime lauantain reissulla. Ja suppikset alkaa kuivua aloilleen, jos nousevat ollenkaan.

   Huomiselle ehkä luvassa jo sadetta, jospa jokunen kuuro kulkisi meidän sienimaastojen kohdalta, niin mukava on suppisten perässä metsään mennä. Ja sitten ollaan niinkuin apinat,sukimassa toistemme päistä hirvikärpäsiä....