No, siinäpä sitä satoa... tulee meille ainakin kaksi kyssäkaalia, toinen padassa ja toinen laatikossa... Loput sitten kasvattaa suoraa vartta ja jumalattoman isoja lehtiä...

                      Ukonkello, soma karvainen kukka. Hyvin maistuu mesi kimalaiselle.

                                  Joku sinisiipi, näitäkin näkyy olevan hyvin monta sorttia...

    Sieniä... löytyi muutama pieni kantarelli. Ja se paranvoi oli hieman muuttanut muotoaan ja vaihtanut paikkaa...

                              Oli mulla puhdas nenäliina... Kyllä näistä saatiin suut makiaks...

                                                      Kyllä hiän jo elakkeelle joutaakii...     

                          

    Että verenluovutukseenkii pittää kaljalla houkutella ihmisiä, vaikka oiskii holitonta, mutta silti... Ei kovin hyvvää markkinointia...

   Kun nyt näihin juoma-asioihin päästiin, niin sitä minä oon ihmetelly, että mistä ne ruokakaupat polokas muutamassa päivässä sitä kaheksanprosenttista viiniä myyntiin. Lantrasko ne sitä yönseutuna varaston takahuoneissa vai miten se mäni? 

   Miten se sattukii sitten just oikeen vahvusta olemaan, jos olikii jo valamiina jossain. Kun aika paljo etukätteen se pittää viini tehä, ei se niin äkkiä tule, niinku se laki voimaan......

    Nyt ei olla sammaa mieltä Lenssin kansa. Se väitti, että tämä on bambun nuori kasvusto...

   Ihan hassu horsma... En piässy likemmäs, kun en kehannu iliman suappaita ryttekköön talsia...

                              Kuva-arvotus.... Joku menninkäisen esinahkako siinä roikkuu...

                                                                            😁

    Siinäpä se on viikkomoinen vierähtäny... Ja kiitos kysymästä, selkä on jo "normaali", (ikäänkuin siitä ikinä tuleekaaan normaalia...) Aina siinä se pari viikkoa menee noidannuolen kanssa seikkaillessa. 

   Herkkupiirakkaa tein, kookoskermaa löysin jääkaapista, siihen muutama muna, taisin nakata vähän jugurttiakin, vaniljajauhetta, sitruunanmehua ja hyvin varovasti steviaa ja sitä erytritolia. Päälle ripottelin mustikoita, että siitä tuli mustikkapiirakka. Ei tullut makeaa, mutta just miun maun mukkaan... ja ihan iteksein sen sain kyllä syyväkkii...

                                             Sumuisena aamuna oli syreenit täynnä seittejä... 

    Maalaisidylliä... Joo, naapurilla on kaivinkone. Kuluneella viikolla monena iltana, siihen aikaan, kun meillä käydään nukkumaan, alkaa sen moinen jyrinä ja kivien kolina. Ei se häiritse, huvittaa vaan...

   Viime yönä heräsin yhden aikaan, ja siellähän naapuri vielä möyrysi koneensa kanssa... No, mikäs on kaivellessa valoisana kesäyönä. 

   Ylläoleva kuva ei sitten liity asiaan yhtään mitenkään.

    Tummasyyläjuuri. Tämmöisen nimen antoi se uusi kaverini, googlelenssi. Odottelin kukkien aukeamista, mutta eipä niistä tuon kummosempia tullut, pois kuihtuivat...

           Näin taiteellinen kasa syntyi, kun terottelin omalla pikku puukollani kaikki puuvärit...

                                                                Loistokultasiipi.

                                                                 Nelivyöjäärä.

                   Kylän ainut bussipysäkki... Kyllä näkkee ettei täällä ennää onnikat ajele...

     Tämä kurkipari on asustellut näillä pelloilla koko kesän. Yritin odotella, onko niillä poikasia, ei näkynyt. Kahdestaan siinä tepastelivat aikansa, sitten hyvin rauhallisesti lehahtivat lentoon... On tottuneet kaikenlaisiin kulkijoihin....              😊

                                              Maanantai, ihan kokonainen uusi viikko taas...

                                              Harmaa päivä, vettä sattaa... No, sienet kasvaa...

   Orgyia antiqua, täplätupsukas... entiseltä nimeltään tupsutoukkakehrääjä. Aika komean näköinen otus. Ihan vaan parisenttinen, ja perhosena hassu... naaras on siivetön mötikkä, munii ja kuolee pois...

    Koiras ruskea, sillä ne pari vaaleaa täplää siivissä...

                 Rentunruusutkii ois syötäviä... Jonku kukan oon keränny salaatin koristeeks...

                                   Muutama mesikkakkii näyttäs tulevan, raakoja olivat vielä...

    "Poliisi pyytää havaintoja hätäkeskukseen kadonneesta henkilöstä"... Olikohan se henkilökuntaa vai satunnainen kulkija? Iso ja sokkeloinenhan se on, hätäkeskus...

   Ja ei ole fingerporilainen vitsi, virallisissa viranomaisuutisissa oli...

   Taas opin uuden sanankin: Eklektinen sisustus. Vanhaa, uutta, kierrätettyä, modernia. Eri tyylisuuntia, värejä ja esineitä... Siis hyvinkin kotoinen sekamelska... Kuka niissä sisustuslehtien valkoisissa teollisuuslaitoksia muistuttavissa huoneistoissa oikeasti edes asuu...

    Sitten hassu juttu... tai oikeastaan ei... Joku lääkäri ylistää "paukuttelukävelyä". Siis ihannoidaan ja normalisoidaan ihmisten vatsavaivat ja piereskely. Ei se ole normaalia, jos jatkuvasti pierettää...

    Mutta kuten kaikki vanhat kiljuntekijät tietää, sokeri ja hiiva alkaa käymään sopivissa olosuhteissa. Mutta ihmispoloisen maha ei ole kyllä sille se oikea paikka... 

                                                                       😁

                        No, eipäs takerruta lillukan varsiin... Jännästi ne luikertaa tien laidalla...

                                                      Kohta on rastailla bileet pihlajassa.

                           Öööö... nämä ehkä on suippopaprikoita, jumalattoman isoja ainakin...

                   Se on googlelens taas laulanu... Suokurjenjalka. Suollahan tuo kasvaa....

                                                    Angervopelto kukkii ja tuoksuu. 

      Parimetrinen suo-ohdake. Pienemmät kukat ja pidempi varsi kuin "tavallisessa" ohdakkeessa.

   Tässä ruukussa oli kuusentaimia, no, niille tuli exitus... Ruukun reunasta pullahti tummarusokki. Näin ainakin se googlelenssi kertoi. 

                                                   Tulipa nätti mansikka-annos.

                                                     Sinne se painuu horsmikkoon...

   Lentokyvytön räklän poikanen taaperteli ja piipitteli pihalla. Emo kantoi lapselle lieroja nokassaan.

    "Kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä." Sateen jälkeen niitä oli riittävästi, itikoita ne on kaikki...

   Hankala oli kävellä, sammakon raatoja levinneenä pitkin tietä... suolenpätkiä siellä täällä... paikoin tahtonut jalansijaa löytyä, ei näiden päälle voi astua... 

   Siitä se alkaa... näistä riitti jo pikku pussukka pakkaseen ja piirakkaa taitaa olla tulossa...

                                                                     😊
 

    Niin se vaan päivä toiseksi vaihtuu, vaikket tekisi juuri mitään.... Kovin hissukseen on saanut olla, ei äkkiliikkeitä ja kumartelua, eikä pitkiä kävelyjä eikä liian kauan aloillaan oloa. 

   Hyvä, että pihapiirissäkin riittää ihmettelemistä, eipä tästä sen kauemmas tee mieli lähteä...

   Eräänä sateisena aamuna läpimärkä pikkupupu palasteli takapihalla. Vessan ikkuna on hyvä tarkkailupaikka...

    Toissailtana jättikokoinen rupikonna, kaikkien rupikonnien Äiti... oikea matriarkka, taivalsi pihan läpi. Parikymmentä minuuttia viipyi matkalla viljelylaatikoiden takaa autotallin edustalle...

    Tämä ei enää jää huomaamatta jalan alle, kuten ne pienenpienet poikaset...

    Nämä ne on hankalia... ensin lekotellaan nätisti siivet levällään, heti kun alat zoomailla, käännetään kylkeä ja pannaan siivet suppuun...

    Eilen tohdin jo pikku kävelylle. Saappaat jalkaan (helpot sujauttaa, ei tarvitse kumartua...) ja tienvarsisienimöt tutkimaan. Hyvin, hyvin varovasti könysin ojan pohjia.... Eipä ollut muuta noussut, syömäkelvoton paranvoi...

                     Pihasienimössä sentään jo nappuloita. Jätin kasvamaan muutamaksi päiväksi...

    Kun potkaisin saappaat jalasta, tallustelin avojaloin pihalla. Siihen hyppelehti taas tämä pupu, eikä pelännyt minua lainkaan. Istuskeli kaikessa rauhassa... 

    Tovi siinä poristiin...

                            Somessa näkee paljon näitä ruokajuttuja ja elämäntapauutisia... 

    Eilen opittua: FOMO, fear of missing out. Pelko jäädä jonkun ulkopuolelle. Varsinkin tämä soberismi saattaa aiheuttaa moista... Joo, kiva lähteä terassille litkimään viiniä kavereiden kanssa... Ja rokkifestareille... Valvoa aamutunneille... ja kärsiä siitä sitten ainakin seuraava päivä, ehkä kaksikin...

   Mutta tämähän kääntyykin parhain päin: JOMO, joy of missing out. Saat mennä aikaisin nukkumaan, ei aamulla huonoja tuntemuksia, olet virkeä ja reipas heti herättyä...

   Eikä niitä kavereitakaan ole...

                  Raparperi. Kasvaisikohan nuista siemenistä uutta raparperia, jos kylväisin piruuttani...

                                                           Vuohenkello

                                                        Nämä vallan villiintyy...

                                            Hyvin se on Rouva Hortensiakin jaksanut kukkia...

                                                                          😊

    Hellurei, sehän on taas perjantai, eikös ookkii... No, eipähän tuolla ole niin väliä, näin "joutavalla", mikä päivä se milloinkin on...

    Nuo testit on sitten hauskoja. Liekö tarkoitus testata, onko aivosi ihan vinksallaan, jos tuosta selvän saat. No, helppolukuisia joka tapauksessa, vinksallaan tai ei....

                                      Alkuviikosta löytyi jo kourallinen kantarellin nappuloita.

                          Niistä tuli ihan hyvä kastike tuoreen sipulin ja kunnon kerman kanssa.

   Tämmöinen kysely tuli naamakirjaan. "Kyselyyn osallistumisesta ei kuitenkaan välttämättä ole sinulle suoraa hyötyä." Näin siinä oli saatesanat. Elikkäs, ihan yhtä tyhjän kansa, onpahan kyselty.

   Nimettömästi voit vastata, eikä suoria henkilötietoja kerätä. MUTTA...Kerättäviä henkilötietoja käytetään tiedolla johtamisen tarkoituksessa ? ja tieteellisessä tutkimustarkoituksessa. 

   Että kyllä ne sinun henkilötiedot sinne kuitenkin tallentuu.... En osallistunut...

                                                                 Näin...

                                               Tuoreen mansikan makuunkin jo päästy...

    Pitsaperjantai, lohturuokaa... Viikolla jäi jauhelihamuhennosta, niin sen ympärille rakentelin kunnon ketopitsan. Mitä sattuu kaapista löytymään. 

    Joo, sitä lohtua tarvitaan nyrjähtäneen selän hoitoon... Innoissani sommittelin ja kurkottelin sitä T-paitatilkkutyötekelettä sängyn päälle, mutta se keskimmäisen palasen asettelu oli liikaa... 

   Se saamarin noidannuoli.... 😑

     Vaikka en seuraa uutisia, enkä lue isoja lehtiä, näitä "uutisia" tunkee milloin mistäkin tuutista. 

   Joo, kun oli parin päivän hellejakso tulossa, "pekkapouta" otsikoi sen näin...

   Samoin mainoksia työntyy silmät ja korvat täyteen: Joinain päivinä korvamatona soi: Ale on rea, kesä on sommaren.... 

    Erään vakuutusyhtiön mainoksessa juopunut vanhempi rouva kompuroi uima-altaalla ja teloo jalkansa.... ja vakuutus muka korvaa... näinköhän...

   Lääkäriasema mainostaa, että tärkeintä on terveys... Koska on tärkeämpääkin. Niin että mitä?

    Uusia sanojakin olen tässä oppinut. Immersiivinen teatteriesitys. Näitä on ilmestynyt juuri tänä suvena. Joo, se on kokemuksellista ja moniaistillista ja katsojaa aktivoivaa... Ei siis sovi introvertille, joka haluaisi vaan omassa kuplassaan, omalla tavallaan nauttia esityksestä, eikä osallistua millään tavalla...

    Ultrapikamuoti. Eräs kirpputori, tai secondhandkauppa kielsi kyseiset vaatteet... No, jos nämä ovat sitä halpismuotia, ei niistä kyllä ole enää parin pesukerran jälkeen kellekään myytäväksi...

    Uutinen paikallislehdessä: "Ihmisten kulutustottumukset ovat ruoka- ja ravintola-alalla muuttuneet paljon niin koronan kuin Ukrainan sodan myötä..."  Joo, koronan ymmärrän, eihän silloin terveet, piikittämättömät ihmiset edes päässeet ravintoloihin, kun ei ollut sitä passia. Mutta tuo sodan tähän kytkeminen on kyllä jo aika outoa...

    Kyseessä oli paikallinen konkurssiin mennyt ravintola. Tuliko sinne ruuat Ukrainasta vai Venäjältä ja asiakkaat ja henkilökuntakin sieltä myös, vai miten se vaikutti?

   Kyllä tässä ihmettelyä riittää....       😏