Sieniretkellä

                                                                Piispanhiippa

                                                    Tuhkelot, pölläyttäneet itiöt pihalle...

                                                      Vähän niinkun suppiksia...

                                                                Ihme möhkö...

                                                           Jotain hattivatteja...

                                                                    Kinuskinamuja...

                                                          Hupsista, tuo pittää kiertää...

                                                                Homehörhelö...

                                                                   Kivan vihreitä...

                                                                 Kiiltävän valkoisia...

                                                                  Punaisia...

    Kylläpä siellä olikii monenmoista sienilöistä, kun poikkesin päiväkävelyllä kahtommaan, onko niitä piispanhiippoja noussu. Ja olihan ne, entisillä paikollaan.

    Ja oli kyllä niin hyvät maahommeen hajutkii, että zyrtekin paikka... 

    Eipä ollu tarkotus syöntisieniä katellakkaan, mutta pieni kaunis kantarelli hyökkäs ihan jalakoin juureen, ni poishan se oli otettava. Kanniskelin käjessäni, että jos ei löyvy kaveria, nakkoon mehtään. 

   Löytyhän sille toveriks pari oikein issoo ja kommeeta yksilöö. Ja kun ei taaskaan muuta pussukkata ollu, tuohon kameralaukun sajesuojaan sujjautin. Siinä ne ilosesti keikku kottiin asti. 

    Iltaruualle paistelin ne jämäpöperön sekkaan. Se olikii meleko erikoinen ruokalaji: Eilinen shiratakinuudelin loppu, pari Snellmanin makkarata, chorizo ja fetapaprika, toissapäiväset kukkakaalit ja mausteita vähä sitäsuntätä. Mutta hirmu hyvä sörsseli tuli. Puolisolla oli pyttipannua, pottuja ja makkarata, siihenkii kyllä nakkas jottain orakkaita pikku nyssäkän. 

    Näin sitä tuas oltiin ihan eri evväissä ukon kansa, vuan sillai sitä suapi mieleistäsä evästä....

                                                        😊

                                                       Netistä poimittua...

                                                                      #biologia

                                                             kivutonpolku.com

                                                       Ihan tervettä markkinointia?

                                                                Nice place to be...

                                                                 Ka, näihhän se on.

                                    Ei saatana, eikö muuten enää tämä myrkkyliemi käy kaupaksi?

                                           Mitähän tuonkii kauppiaan päässä liikkuu...

     Loppukevennyksenä Lisa Aisaton maalaus. Siinäpä Tarja reippaana ulkoilemassa, jahka tässä talaven tuiskut ja pakkaset alakaa.        😏

    Voi hassua... kyllä nuo näyttää ihan ihmisen jaloissa olevan. Mahtais olla lysti nuilla tepastella...

    Suomennoksen kukkasia: BP cover by a fan. = Verenpaine tuulettimen toimesta. Oikeasti siinä oli Burning Point- bändin fani soittelemassa coverbiisiä... 

    TV-sarjassa mieshenkilö sanoo: I was jealous. Suomeksi oli tekstitetty: minua KADETTI! Niin mitä teki... 

    

    Viimeiset porkkanat nostin. Hirmu isoja tuli, vaikka alku näytti onnettomalta. Mutta mikä kumma jööti tuo vaalea yksilö on? Naattikin ranteen paksuinen. Oon sitä ihmetelly koko kesän ja nyt raskin vasta nostaa, mutta ei tuosta syötäväksi ole, pois nakkasin...

                                                                   Taidelasia?

                                                   Hih, luojan luomaa taidetta...

   Hetekan päälle jätin (unohtuivat) kukkaruukkujen alusvadit, niin nehän oli ennättäneet jäätyä. Näin nättejä kiekkoja niistä irtosi. Mutta helppo oli mullat pois pyyhkäistä, kun oli hyvin lionneet...

                                                           Semmosta se on...

                                    Savon Sanomat etsii uutta pilapiirtäjää, voi että oli mainioita...

                                  Mutta joo, taitaa olla kuollu sukupuuttoon tuo rauhankyyhky.

                                         Voi, kun palautettaisiin kirjat ja ruutuvihkot kouluun....

    No enhän minä malttanu taaskaan tiellä pysyä. Ihan väenväkisin jalat vaan vei metän puolelle. Tuubihuivi on kätevä, päässä ja kaulassa ja sienipussina.... Iltaselle saatiin sienimuhennosta.

                                                                   😊
 

                                                              Pyhäpäivän ratoksi...

   Tulipa tuosta mieleen, että ennenvanhaan (silloin, kun minä olin herttainen lapsukainen), ei ollut muuta viihdykettä, kun radio. Jossa kaksi kanavaa, yleinen ja rinnakkainen. 

    Siitä kuunneltiin Metsäradiota ja lauantaisin taisi olla kevyempää musiikkia, jotain kotimaista humppaa... Mummulle aamuhartaudet ja kirkonmenoja... Ja uutisia...

     Kuinkahan nykyinen älylaitesukupolvi näillä selviäisi...

                                      Tämä löytöhän tarkoittaa, sienimunakasta lounaaksi.

                                                             Vielä viikolla käytiin...

    Nyt ei enää itselle tarvitse, alkaa olla sienikiintiö täynnä. Onneksi näille oli ottaja tiedossa. Mukava poimia, kun tietää, ettei tarvitse itse siivoilla, ja puuhastella pakkaseen...

                                      Kantarellitkin vielä... Näistä minä väänsin piirakkaa.

                                                 Kuura-aamu, ja illalla lämmitetty sauna...

        Kyllä se taitaa talavi tulla, vaikka pitkään on ollu niin mukavata keliä. Nyt piti jo pitkät kalsarit katella jalakaan aamukävelylle. Mukavan vinkka tuulikii puhalteli. 

       Itäsuomessa ja Oulun suunnalla oli jo muan valakeeks satanu eilessä päivänä, myö vielä siltä siästyttiin...   

     Pittää tässä vielä ennen talavee jokunen valakosipuli istuttoo, uuteen multaan, ku siellä se joku sienitauti muhhii. Ostossa ne oli siemensipulitkii... Suas nähä, onko nekkään ihan tervettä tavarata.

                                                                       😊

                                                                   Syksy...

    Sateen lomassa, no, välillä sateessakin... Saappaat ja sadetakki, hyvin tarpeelliset varusteet...

                                         Nyt oli noussut maljakkaita, ihan maa punaisenaan.

                                                              Jokunen puolukkakin.

                          Mutta kielonmarjoja on... näistähän saisi mainiota myrkkyhilloketta...

                                                Hui, vieraslaji valloittaa jo savolaismetsät...

    Sunnuntain saalis pihatien varrelta. Onneksi oli jäänyt perjantain posti hakematta, nappasin lehden laatikosta ja siihen poimin sienet. Ihan mukava lisä broileripaistoksen sekaan...

                               Aurausviitatkin jo paikoillaan. Mutta kuinkahan tuossa käy?

                                                       Jollain on ollut pihansiivouspäivä...

                       Pellolla kuikuili joutsenpari. Lie ollut poikasetkin heinikon suojassa.

                                         Hups, jonkun ulkoilijan selästä on reppu pudonnut...

     Kasvihuone purettu, chilit saavat kypsytellä hedelmänsä uuden kasvilampun loisteessa. Vielä on vieressä vanha sinipunavalokin, kun osa porukasta ei mahtunut pöydälle...jospa ne siinä pärjäävät.... 

                                                                              😊                                                                      

                                                Suloista Sunnuntaita, ja lokakuuta...

                                                        "Sä muistatko metsätien..."

                     Sienestyksen lomassa pittää selekää oikastessa katella vähä ympärilleen...

                                                          Ihan niinku ois aarniometässä...

                                      Vaikka tie on niin likellä, etten minäkään tähän eksyis...

                                                       Pihapihlaja, torstain väri...

                                 Kun Puoliso lähti reissuun, minä valtasin keittiönpöydän....

                             Eilen oli ihan pikkuinen tauko sateessa, ihan pikkuisen ennätti ulkoilla...

                                                        Voi, miten on taas väri muuttunut...

                                           Iltasta, kesäkurpitsajauhelihakukkakaalipaistosta...

      Jälkiruokaa, kookoskermasta ja munista uunissa hyydytettyä herkkua. Makeutena steviaa ja pikkupikku liraus agavesiirappia. Sitruunalla ja vaniljalla maustettuna. Päälle marjoja. Ja en tietenkään malttanut odottaa, että jäähtyisi, haaleana ei saanut kaunista viipaletta...

     Jospa tännään ei niin paljo satais, pittää tormata pihalle heti, jahka tässä päivä valakiaa,

                                                                               😊