Tämä on vielä sallittua lystiä... lempilajini on aina ollut hankiaiskävely. Meillä nyt sattuu olemaan tätä lunta. Aukeilla paikoilla.

   Toivottavasti eivät laitakaan mitään ulkonaliikkumiskieltoa, kuten eteläisessä Euroopassa.
 

     Josko sitä ruokakaupassa ja apteekissa ensi viikolla kävisi. Sitten saa taas viikoksi käpertyä omiin oloihinsa. Siinäpä suunnitelmat tällä erää...

               

    Käsitöitä; kaikenlaista värkkäämistä, ulkoilua kameran kanssa... Noh, eipä minulla sen kummempia puuhia ole ollut aiemminkaan...

    Ei täällä maalla ainakaan ole pelkoa kanssakulkijoista, ihan rauhassa saa kuljeskella.

   Nyt pitäisi ostaa pienyrittäjien kaupoista ja käyttää heidän palveluita... Olen niin huono kuluttaja, kun en käy ravintoloissa, eikä ole tarvetta juuri nyt ostella mitään.... ja sen takia kaupat kaatuu ja yrittäjät menee konkurssiin...

                               Tähän avaimenperään ihan rehellisesti varastin idean...  =D

 

    Voihan korona... Nyt se riesan lykkäsi. Liekkö ihan luojan tekosia, vai karkuutettiinko tuo ryökäleen virus tahallaan jostain laboratoriosta?
    Että saatais rukattua maailmantaloutta uuteen kuosiin. Mitäs se haittaa jos siinä sivussa menetetään jonkun verran ihmishenkiä...
    (Minä vaan niin tykkään kaikenmaailman "salaliittoteorioista".)
   
    Kaiveltiinhan jokin aika sitten Lontoossa mustaan surmaan (Kiinastako sekin lähti...) kuolleiden joukkohautoja. Silloin ajattelin, että eiköhän tuolla vielä joku sitkeähenkinen ruttovirus odottele uutta tulemistaan.

    Entäs Siperian ikiroudasta sulavat, pernaruttoon kuolleet eläimet. Siihenhän on jo tundralla poroja menehtynyt, jos on (venäläisiin) uutisiin uskomista...

     Meidän arkeen ei tämänhetkiset rajoitukset juuri vaikuta. Kunhan kaupasta saa ruokaa ja sitä "vessapaperia"... Muutenkaan ei oltais mihinkään lähdetty. Kun ei nuita töitäkään... Eikä harrasteta joukkoliikuntaa eikä muitakaan kokoontumisia.
    Talven pimeydessä kyllä teki mieli varata kevääksi jotain reissua Välimeren rannoille. Hyvä, että jäi vain aikomukseksi. (Piirroskuvat nappasin ristikkolehdestä, "pilapiirrustelija" Markku Mäkelän tuotantoa.)

    Lainaus Hesarista: "Kaksi vuotta sitten WHO varoitti ihmiskuntaa uhkaavasta taudista X, joka lähtee liikkeelle villieläimestä Kiinan kaltaisesta maasta, leviää valtavan nopeasti, sekoittaa talouden ja tappaa. Miten he saattoivat tietää?"   ...Niin, mitenkähän?....   😏

                                 Maaliskuu, selviä kevään merkkejä... räystäät tippuu...

                               Kevätsiivousta,  kananmunalla voi myös pyyhkiä lattiat... =D

    Me sitä lähdettiin junalla Saksaan. Berliiniin, Rammsteinin keikalle. Juna oli täpötäysi ja meillä kauheaa sotkemista eväspussien kanssa. Roskia ja hedelmänkuoria joka paikassa.
    Jollain välipysäkillä minä jäin jostain syystä pois kyydistä. Puhelimen näyttö oli haljennut ja näytti vain mainoksia. Ei sillä voinut edes soittaa.
    Ostin lipun seuraavaan junaan. Lippu oli pienen pieni pahvin palanen.
Ja kas kummaa, juna tekikin u-käännöksen siinä asemalla, ja minä kipusin kyytiin.
    Sama tuttu matkaseurueeni (Tuska- kokoonpano) olikin samassa vaunussa.
Jouduin kuitenkin istumaan jonkun setämiehen viereen. Hänen kanssaan kuorimme eväinä olevia kananmunia, jotka murenivat hassusti.
    Pääteasemalla, Berliinissä, Ismo Apell myi meille lippuja paikallisjunaan, jolla sinne keikkapaikalle päästäisiin. Niissä vaaleanpunaisissa lippusissa oli myös kaupungin kartta...
   

   Koskaan en saanut tietää, päästiinkö sinne keikalle... Pahimmoilleen heräsin. Ei se ole ihme, jos ei tunne hyvin levänneeksi itseään, kun noin pitkästi pitää unissaan reissata.    =D

                                                Herkkua on siinä monenlaista...

                                           Aamiaisjugurtti chiansiemensydämellä.

                                         Ois kyllä herkkua käyskennellä jossain rannalla...

                                    Valentines Day, suklaamoussea ja kaurakeksin murusia.

                                           Paparatsi yllättäny minut pottuja kuorimassa...
                                            Askartelin jääkaappimagneetteja.

                                            Uutuuskaruskeja. Vain lapsille, mainostettiin.
                                          Ihan itse söin kaikki, koko 6 grammaisen pussin.
                                          Pakastekuivattuja, pelkkää hedelmää sisältävät.
                                     Maistui etäisesti banaanilta, hassu koostumus. Ei jatkoon...

                                                Tosi herkulliset hopeiset korut.
                                           Nepalilaista käsityötä. Babadum...   =D

    Minäkin kuuluin tovin erinäisiin Naamakirjan ruokaryhmiin ja elämäntapaporukoihin.
Sitten kyllästyin. Samat "asiat" ja "ongelmat" päivästä toiseen.

    Välillä jopa veden juomisesta saadaan ongelma aikaan. Ja salaatti on turhaa, ei ole tarpeeksi ravinteikasta. Tomaatti ihan nou-nou... Liikaa hiilareita!

    "Ei sovi päivän makroihin." (Mitä ne on?) "Vielä illalla syötävä lusikalla voita tai ryypittävä öljyä, että saa päivän rasvat täyteen." Semmoista keskustelua...
   Joka suupala punnittava ja tilastoitava laskuriin. (Lataa sovellus puhelimeesi.)

   
   Juu, ei sopinut minulle. Ei kai syömisen tarvitse niin tieteellistä olla.  Häviää koko ruokanautinto, jos se on vaan "makrojen" tankkaamista.

   Mitään ei voisi syödä pelkästään sen takia, että se on HYVÄÄ. Rasvakahvia nieleksitään pikku pakolla, vaikka etoo ja yökkäyttää...
   Kyllä ruuan pitää olla ennenkaikkea maukasta ja huolella tehtyä, eikä kiireellä ja kiroillen. (Kuten se eräs tv-kokki)   
    Herkkuja unohtamatta, eihän niitä ole pakko kilotolkulla ahtaa...    =D

                                      Tottakai kaikkia kiinnostaa, mitä meillä syödään...

                                Kermainen possukastike ja kukkakaalimuusia. Hyvvää oli.

                                Seuraavana päivänä samaa kastiketta ja kesäkurpitsaspagettia.
                                   Kerrassaan maukasta.

                              Kuha on kalapäivä välillä. Ihan ite piti teurastaa tällä kertaa.

                               Paistettua poronmaksaa ja pannulla haudutettua savoijinkaalia.
                               Sekä ihan itse poimittuja puolukoita.  Yhä paranee...

                                       Suu makiaks. Kotitekoista, lisäaineetonta suklaatia.
                                           Melkein superfoodia...

                              "Mitä kaapista löytyy"-piirakkaa. Ohut pohja ja reilusti täytettä.
                                    Pääraaka-aineena tässä piti olla suppikset,
                                     löytyihän tuohon vähän muutakin.

                                    Pinnalle vielä kermaviili-muna-juustoraastekuorrutus.
                                      Syöpihän tuota...   =D

                                     PS. Niitä lumihommia on riittäny...   =D