Nyt on taas semmonen keli, että piha ja pihatie kierällä jäällä. Maantie sula... Nastaremelit jalkaan rappusella, tien laidalla sujautan ne postilaatikkoon. Palatessa taas jalkaan, niin selviää kottiin asti...

             Ei ollut enää haaskalla paljon syötävää. Ei siis ihmekään, ettei ilves enää käynyt...

   Oli lähtenyt tuoreille ruokamaille, maantien oli ylittänyt pehmoisen lumen aikaan, ennen pakastumista.

                                              Hyvin oli jäljet jäänyt sohjoiseen tien laitaan.

   Millähän konstilla tuonne pääsisi haistelemaan sitä kuuluisaa huonoa sisäilmaa? Kauankohan siellä kärsisi olla?

                                                             Mutta näinhän se on...

   Ja vapaus on syödä juuri sitä, mitä itse haluaa. Ei sokerittomuus ja hiilaritietoisuus rajoita yhtään mitään. Se vapauttaa... 

   Kauppareissullakin voin ohittaa juomaosaston, (no, joskus ostan pullon Borjomia), leipäosaston, einekset. Kymmenet maustetut jugurtit ja erityiskermat ja maidot saa jäädä myös hyllyyn. 

  Mutta kärryyni kerään Vapaan lehmän voita ja karrageenitonta kermaa, neitsytoliiviöljyä... Rasvaista jugurttia. Tuoreita vihanneksia...

   Maustamatonta kotimaista lihaa, täysrasvaisia juustoja, luomumunia, Snellmanin All Naturel- makkaraa... Yksinkertaista ja helppoa... Aitoja asioita, ei korvikkeita.

   Tuossa kyllä näyttää olevan "karhukainen lautasella"... Tiedättehän sen sitkeähenkisen pienen olion, joka näyttää juuri samalta, kuin minun possukääryleeni.... Seuranaan kaaleja ja hapankaalia sekä värinä pikkuisen paprikaa...    😊