Kevättä...

                          Männäviikolla oli se isohko kissaelläin peitelly pissiäsä mehtätiellä...

                                                         Sunnuntain pilivilautta...

                                                       Harmaata haapaa, punasta pajua.

                                                       Joku siitä on kulukee tassutellunna.

                                                            Jänniä nappuloita...

                                                        Se suis, tahi nuapurin koira.

   Tänä uamuna oli kakstoista astetta pakkasta. Piti lähtee kokkeilemmaan kestääkö hanki. Ei ihan kestäny. Ensin sai arvuutella, että mistä kohi sitä tämmönen persjalaka piäsöö ees hangelle kampeutummaan. On sevverta äkkijyrkät penkat... Ja korkeet.

   Siinä minä sitte taivastelin tovin, keskellä kartanoo. Pitemmälle tohtinu, että jos uppoo, ni piäsöö vielä kottiinnii. 

   Nyt on ollu pari päivää niin nättiä, aurinko paistanu ihan pilivettömältä taivaalta. Eilen jo aurinkokerräimet hyris katolla niin mukavasti, ja puskivat lämmintä varraajaan. 

   Sieltä se alako nousta paistammaan. Muutaman tijjaisen kansa poristiin, että kevättä se jo tekköö... Tuossa pihapihlajassa hyö sirkuttelivat. Teerettii oli jo koivuin latvuksissa...

   Loppuun jäniskevennystä: Se juuttaan jänis on tuas alakanu kulukee jyrsimässä sokkelia. Liekkö sama ku viime kevväänä, vai onko opastanu seuraavan sukupoloven samoille töin... Just ku oot nukahtamaisillaan alakaa seinävvarresta kuulua semmonen jyrskytys, että ihmetellä pittää miten kovat hampaat sillä on...            😁