Mökkihöperö kulttuurimatkalla...
Oulun teatterilla oli viime torstaina henkilökunnan omaisille ennakkonäytös: "Ei kertonut katuvansa". Tarina kertoo sota-ajasta, kun naiset joutuivat saksalaisten sotilaiden palvelukseen Norjaan, ja heidän paluustaan kotiin.
Monenlaista kohtaloa siinä oli... Hyvät näyttelijät, lavastus, puvustus, äänet, valot, kaikki toimi moitteettomasti. Kerrassaan oli hyvä esitys. Loppukohtaus kyllä vähän outo, eikä tuntunut liittyvän tarinaan millään muotoa, mutta komea siinä oli puvustus.
Niin, tuossa on siis tyttären työpaikka...
Kyllä osasikin olla kaunis ja lämmin, kesäinen viikonloppu. Tässä ollaan matkalla Merikosken kalatielle lohia ihmettelemään. Patoaltaan ja voimalan taustalla Tuira ja Raatin urheilukenttä.
Patosillasta oli avattu yksi juoksutusluukku, ja kyllä oli vedellä vauhtia...
Siinäkin kuivan maan kasvatille on ihmettelemistä...
Patouomaan ei saisi mennä...
...mutta joku uhkarohkea oli käynyt kuitenkin...
Täällä betonibunkkerissa niitä lohikaloja nähdään...
...jos nähdään... Kyllä siinä muutama vonkale kävi polskimassa, mutta niistä ei kuvaa saanut. Niin paljon oli käsiä ja päitä heti edessä: kato tuolla se on, kato, kato, kala...
Siitä kai ne osaavat uiskennella vastavirtaan...
Hupisaarten kesäteatteri, melko komea rakennelma tuokin.
Näissä puroissakin voi olla jopa taimenia, pari pientä ahventa nähtiin.
Kyllä on kaunista, Ainolan puisto. Ja punakoivu.
Täällä oli hyvä palastella, ennen kaupungille putkahtamista.
Aapo Kukko: Puhumalla paras, hyvin piirretty sarjakuvakirja, kertoo oululaisesta Yrjö Kallisesta. Historiaa helpolla tavalla. Kirjan tekijäkin on oululainen...
Ja teatterin käsiohjelma. Näitä lueskelin lauantaina, kun toiset lähtivät olutjuhlille torille. Mitäpä minä sinne kuivin suin istumaan... Ja katsoin myös pari jaksoa Emmerdalea...
Siinäpä on vävyn työvälineitä, melko taideteoksia jo itsessään. Ja mitä kaikkea näillä saakaan aikaan osaavissa käsissä.
Siinä se on Saappi oottaa nököttäny,
että millon sitä lähettäs kottiin... 😊
