Alakuviikosta kun kävin kaupassa, ni huomasin, että oli tuokii kuopiolainen kalavalamistaja joutunu turvautummaan norjalaiseen kassilohheen. Niin jäi kylymäsavukalat hyllyyn. Tuo loimulohi ainakii sanottiin olovan kotimaista....

   Muuten onkii hyvin kansainvälistä: Italian värit ja pari puolalaista, kun liian pienen sallaatinlehen otin...😀 Ranskalaista juustoo ja marokkolaisia tommaatteja. Sämpyläjauhotkii haalittu ympäri maailmaa, vaan ku ei nuo kotoiset ohrarieskat oikein käy....

    Hmmm... vieläkö nuo perhosena kasvaa? Eikös ne pitäisi olla valmiita jo ryömiessään kotelostaan? Sitä vaan ihmettelin, kun tuo yksilö oli niin pieni, parisenttinen siipien väli....

    Mut kyllä tämä alkukesän vihreys ja vehreys on vertaansa vailla, ja kukkien tuoksut...

    Joo, liehhän tuota ollu tarpeeks, ja jäi vielä tytöllekkii. Ja lapset on aina äitille lapsia, vaikka oisivatkii jo likemmäs keski-ikäsiä...

    Tämmösen ihanuuven sain viikonloppuna. Daalia. Hih, siitä tulloo mieleen aina se paikallinen hevostalli... 😁

    Jee, perunat selviää... Mutta kummasti kasvaavat yltympäri laatikkoa, eikä siinä, mihin se siemenpottu on tökätty...

                  Aamiainen Tiffanylla... eikun ihan omalla terassilla. Tämä se on "luksusta"...

                               Kottikärryt siinä oottaa, eikö sitä ois mittään ajelemista...

                                                 Tuoksusta puheen ollen... pihlajat kukkii...😬

   Kellarin ovenpielen on vallannut joku outo maanpeittokasvi. Viime kesänä sitä oli vähän, nyt vähän enemmän. Hyvin sitoo penkan kiviä ja on nätti, ni antaa vaan kasvaa...

     Toisella penkalla tätä tuttua tataria. Tuossa nurkalla se ei haittaa. Siitä kammarin ikkunan alta se saatiin nujerrettua, kotikonstein, ilman myrkkyjä... 😏