Pienenäkkii sain lettuja, kun olin kippee...
Fine dining...
En minä niin kippeenä oo, etteikö ruoka maistus...
On nämä varottelut ihan huvitttavia. Jos paistaa aurinko, ni siitäkii varotellaan, ja tuulesta ja pakkasesta ja ihan kaikkee keliä pitäs varroo ja pelätä. Sitäpä tuluvan nousua suapi tälläkii mäellä ootella...
Joo, ja tämä tekoäly ei ymmärrä savommurretta, joka päivä ehottelloo, että otappas se kirjotusavustaja käyttöös, ku tuollai mokerrat kirjottoo...
Tännään jo kuonnuin pihalle, muantielle en vielä uskaltautunu.
Tämmöstähän se tahtoo olla...
Suatana, ku säikäytti, piätön halonhakkooja tuolla pölökkypinon kuppeella.
Tuommosia puolivalamiita linnunpönttöjä se oli siellä nikkaroinu...
Kuukivi. Oikein kirkkaalla kuutamolla se hohtaa ihan valakosena.
Riimukivi. Tuosta kiven kuppeesta näky kerran pikkusen jottain riimun lenkkiä. Minä sitä yritin nyhtee, vaan oli niin syvällä, ettei kaikki irronnu. Siinä se nyt on kivellä ollu vuoskauvet.
Saunatonttuakkii kävin tervehtimässä. Kyselin, onko se ollunna kylymä talavi, ootko käyny välillä sisäsaunassa lämmittelemässä? Mittarissakii lukkoo, että kylymä.
Siihenpä on pihajänis käyny paskomassa, saunan terassille... Nakkelin jo enimpiä pois haisemasta...
😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti