Ruokaa.... 

   Tein tuossa talvella kanipaistia. Ihan liharotuinen? siis ruuaksi kasvatettu kani kyseessä, en minä kenenkään lemmikkiä pataan listinyt. Hyvää, maukasta, vaaleaa ja pehmoista. Kun on muutaman tunnin savipadassa mausteiden kanssa muhinut. Mutta paljon pieniä luita sillä on, viisaampi ensin perata ne pois, helpompi sitten syödä...

   Luomua sen olla pitää... Parsakaalissa on tavallisesti vain pieniä vihreitä kirvoja. (joita on vaikea erottaa kukkanupuista) Mutta nyt oli pikkuisen isompi eläjä, kunnon karvaperse hämähäkki. Pieni inahdus pääsi suustani, ei edes kunnon huutoa saanut aikaiseksi, oli jo raukan kuolema korjannu...

    Aprikoin, että onko kovinkin myrkyllinen, tuleeko jotain kamalia oireita, jos on ruikkinut myrkkyänsä hätäpäissään pitkin kaalia... 

    Vaan eipä mittään, hyvä paistos tuli kaaleista ja kesäkurpitsasta. Reilusti juustolla kuorrutettuna. Siihen kyytipoijaksi lähijärven kuhhaa, voissa paistettuna tietennii.

   Vielä riitti seuraavalle päivälle vihannespaistosta. Kylkeen hyvin maustettua jauhelihamuhennosta...

Salaatin päälle oliiviöljytilkka ja fetajuustoa.

    Välikevennys: "Arabian vanhat astiat, surkealla kuviolla".... Oikeasti siinä luki RUSKEALLA....

Tässä kuitenkin neronleimaus: tuo neulatyyny, aina se pyörii minne sattuu. Eipä pyörähtele enää, istutin sen hienoon venäläiseen kahvikuppiin, Neuvostoliiton aikaiseen Lomonosoviin...

                                              Vaihteeksi taas kantarellikasvispiirakkaa...

    Sit mie keittelin poronluita. Lihoista pyöräytin kermaisen soossin. Toki siihen tuli tätäkin luulientä. Mutta kerrassaan herkullista siemailla alkupalaksi pelkkää lientä.... 

     Sit mie ostin mehiläisvahaliinasia. Korvaamaan tuorekelmua... Ja kyllähän tuo toimii, hyvin taipuu kipon päälle. Ja voi pesaista ja käyttää aina vaan uudelleen. Kun on tullut tiensä päähän, sen voi joko kompostoida tai polttaa.                   😊