Tulihan se vielä aurinkoinen keli, ennen syyssateita. 

                        Tänään on Suomen luonnon päivä... No, mulla se on joka päivä...

                        Samoin on suomalaisen ruuan päiväkin....

                  Chilit saa kypsytellä viimeisiä hedelmiään sinipunavalon loisteessa kuistilla.

                   Odottelin jo poutapäivää, valakolyökkisato pitää korjata hyvän sään aikaan.

                                          Kompostimullassa kasvoi taas komeita pottuja.

                                          Pienimmät luokittelin pariisinperunoiksi... 

            Nämä maistuu ihan paprikalta... piti olla tulisuutta 7 scovillee... (tai jotain...)

   Aamun metsäretkellä tutkin näitä vuosikasvuja... Alkuvuodet on olleet kitumista, mutta paksumpia lustoja laskin viisikymmentä! Tässä on nyt se satavuotias, ainakin...

                               Ei valtavan paksu puu, mutta 90 vuosirengasta ynnäilin.

   Ja taas näin, kuinka karhu oli penkonut lahon kannon.... (ja sillähän ei välttämättä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mitä minä näen... ja kuulen)

                   Oi, jos kaikki nämä silmänruokasienet olis syötäviä... Kyllä tulis saalista.

                                          Nyt se malttoi poseerata, ihan siivet levällään. 😏

   Metsään meni... arvelut tämän puun iästä. "Vain" 72 vuosirengasta. Siihen puolenkymmentä taimivuotta, no melkein 80 vuotta kuitenkin... Kovasti oli kasvanut, paksuja lustoja on.

                     Metsään mennään vielä monesti... puolukoita tulee, jahka kypsyyvät.

                                           Pihapihlajat on taas ahneet räklät tyhjennelleet...

                                                      "Silmänruokasieniä"

                             Mikähän lie tämäkin, hassun sinertävä. Varmaan hirmumyrkyllinen....

      Sunnuntaina muistettiin: sakset ja saappaat mukaan... Itikan pellolta on saanut kerätä auringonkukkia. Ihan ilmaiseksi. No, ilmaisia lounaita ei ole, joten mainostetaan vähän. Nämä kukat tarjosi Savon Siemen Oy.

                                             Lisää silmänruokaa...  on ne vaan somia...

                                          Vaikka minkälaista sientä sitä onkaan...

                                        Tämä olisi muka syötävä,... no antaahan olla...

  Ja taas tapasin näin hienon toukan. Tämä oli metsäpolulla, ei tarvinnut pelastaa...  Tämän aamun metsäretkellä ei löytynyt kuin kourallinen kantarelleja. Mutta ei se haittaa, mukavahan siellä on kuljeksia, vaikkei "saalista" tulisikaan. Sinne ei tarvita passeja eikä todistuksia... Jos tämä passivouhotus toteutuu, muihin huvituksiin olekaan mitään asiaa....   😏
 

                                                 Sitä kuusta kuuleminen...

 

                                       Keväällä ihmeteltiin tätä jättimäistä kuusta,

                                                että mahtaa se olla vanhakii...

    Männäviikolla se sitten kaajettiin. No, nytpä siitä on hyvä laskee vuosirenkaat...  ihan heti kun tuo saje lakkaa, lähen laskeskelemaan...😅

                                                       On siinä revitelty...

                ja kumia poltettu. Ilmankos se pärinä välillä kuuluukii, yleensä iltayöstä...

                                    Mahoton, miten löyhkää pahalta tuo risukasa... Äkkiä ohi... 

  Vihdoinkin... näyttäisi siltä, että meidän maantielle aiotaan tehdä jotain... Toivottavasti muutakin kuin koeporauksia ja tussimerkintöjä... Ei taida tänä suvena ennättää...  😏

   Hassuja juttuja.. "Kuoleutus", saas nähä toimiiko tämä. Keväällä jo viriteltiin, ennenkuin ne juuttaan tatarit ennättää nousta... Katotaan sitten ens kesänä, kuinka on käynyt.

   Nollatoleranssijuomaa. Kaiketonta kuohuviintä, maku on kyllä ihan kuohuviinimäinen ja helmeilevä koostumus. Sopii jopa halal-henkilöille. 

   Heinäsirkan haiseva vastalause... kannoin ulos kuistilta, niin tämmöisen työsti takapuolestansa... Päästä se näytti ihan alienilta, niin varuilta liiskasin, ettei pääse paha karkuun... Heinäsirkkaa ei vahingoitettu toimenpiteessä, se jatkoi iloisena matkaansa...(Tai enpä minä tiijä, oliko se iloinen...)

   Jos minä vaikka satuin sen tulevat poikaset päästämään päiviltä....

 Hmmm... maantien laidalla iso kasa hiuksia...  Vai mitä ihmettä liekään. Joko siinä on käyty vähän reippaammin tukkanuottasilla, tai joku parturoinut peruukkinsa... Ei ne ehkä hevosen jouhiakaan lie?     Kovin ovat hentosia haivenia...

                     Pottu... joku siitä on kulukenu, nävertäny reiän vakkaiseen perunaan...

       Marjastaja on v#&%"uuntunu, ja polokenu sankkosa tien ojaan, kun ei ollukkaan marjoja...

   Päivän hyvä työ: paimensin komean, jonkun kiitäjän toukan, pois asfaltilta, ettei liiskaudu autoin alle... Siitä se alkoi näykkiä heti ensimmäistä lehteä... 😏
 

                                                       Elämäntaparemontti... 

   Hirveän ajankohtainen aihe näin "tautisena" aikana. Siitä ajattelin purkaa sydäntäni... Mutta niin lähti ajatus laukalle, että romaani meinasi tulla. Jätin sikseen.

   Oikeaa, asiallista tietoa kyllä löytyy, ihan netistä hakemalla, jos kiinnostaa... Minkään opin orja ei kannata olla, maalaisjärki kunniaan. (Rasvakahvia ei ole pakko juoda...)

                           Jättimunakas lounaaksi... No ei vaineskaan, se on pikkupannussa...

                                Pitsanen, mantelileivän päälle rakenneltu herkkupala.

   Kesän ensimmäiset uudet, oman maan perunat. Pikkuporkkanat ja kukkakaaliriisiä. Sekä kärventynyt bratwursti... Joskus voi syödä pari pikku pottuakin....

                                                  Pienviljelyn tuotoksia...

 

   Päivän Hyvä Työ: Laitoin parit villatöppöset erääseen vanhainkotiin. Facebookissa oli ilmoitus. Joululahjaksi mummojen ja ukkien jalkoja lämmittämään. (Ei ne nämä kyllä olleet, enpä muistanut niitä kuvatakaan...)   😏

                                          Lähiluontoa ja kulttuurimatkailua...

 

                                Pyörälenkillä huomasin jonkun kurkistavan pusikon takaa...

                            Nyt on ollut paljon perhosia. Tämä lienee suruvaippa, harvoin nähty...

                            Ei suostunut aukomaan siipiään, pitkän tovin odottelin...

                                     Keisarinviitta, komea ilmestys. Ihan ennennäkemätön.

                                    Harvinainen näillä korkeuksilla, luki wikipediassa...

   Sitten sitä kulttuuria ja taidetta ja viihdettä. Viikonloppuna siellä Paskakaupunnissa taas...💖

Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa puistopiknikillä, punakoivujen katveessa. 

    Perjantaina siellä soitteli The Aeon, ja hyvin soittivatkin. Ihan mukavasti oli väkeä leiriytyneenä nurmikolle. Kaikki näyttivät viihtyvän hyvin ja nautiskelevan ihanasta kesäillasta ja musiikista.

    Lauantain Pride-kulkue jäi näkemättä. Satuttiin väärään paikkaan oikeaan aikaan. Terassilla ryystämässä holitonta siideriä,.... Ihan oli mukavan raikas ja helmeilevä juoma. Merkkiä en muista, että voisin juuva joskus toisenkii kerran...

   Illalla sitten nautiskeltiin "Säärenheiton sadonkorjuusta" Tubassa. Amanecera Varietee Burlesca piti niin hienon ja mukaansatempaavan esityksen, että kylläpä ois harmittanut jos kotiin ois jääty...

   Vielä illan päätteeksi pelastettiin eräs liian "nautiskellut" naisihminen jäämästä autoin alle... Ainakaan juuri siinä kohtaa, lie tuo jotenkin päässyt kotiinsa... Aamulla tarkistin hälytyslistasta, ei humalaisia auton alle jääneitä....

   Tänä aamuna pihalle ilmestyi turvapaikanhakija... huomenna alkaa kyyhkynmetsästys. 

Tai, mitä metsästystä se semmoinen, että kesä niitä ruokitaan ja sitten siihen ruokapaikalle ne lahdataan... Tulisivat vaan kaikki meille turvaan...     😏

      

                      Maanantai,... johan oli päivä. Onneksi näitä "välipäiviä" on harvoin.

     Sunnuntaina aloitin uuden, hauskan virkkuutyön. (Joo, pyhätyöllä ei oo siunausta...) Kivat värit ja "siisti" kude. Vaan eipäs ollutkaan.

    Koko yön näytti painajaisia. Seuraavana aamuna poskiontelot ihan jumissa, ohtaan koskoo... Pää halakiaa... 

    Nenähuuhtelua, allergialääkettä, painkilleria... Ja unta... Nukahtelin sen seittemän kertaa. Ihan höntti olo koko päivän. Ruokakaan ei maistunut. Illansuussa vasta toivuin.   

                                                                 

    Punasävyinen vastaava kude oli ihan "vaaratonta". Siitä sainkin monta kivaa mattoa virkatuksi. Lankakin oli samanmerkkistä... Taitaa tuossa sinivihreässä väriaineessa olla jotain mystistä taudinaiheuttajaa...

    

            Toivuttuani kävin sienimaastojani tutkimassa, mutta maisemien ihailuksi meni...

                           Ei tule sieniä, kun taas on se sienimetsä näin rujon näköistä...

                           Varvikot ja heinikotkin kellastuneet, puut kaadettu...

                           Maapohja metsäkoneen runtelema, polkukin oli hävinnyt...😡