Voi mahoton... ollaan jo toistaviikkoo kesäkuun puolella. Mihin tuo aika rientää...

   Aamuisin on mukava seurata, kun räklärouva nyhtää matoa maasta.

   Ennen itikkainvaasiota oli kiva käyskennellä metsätiellä. Enää ei sinne ole mitään asiaa, syötäväksi.

   Sillä aikaa, kun olin "metänperillä", oli pieni sorkkaeläin kulkenut tien poikki. Oishan tuo ollu mukava nähä...

                                                   Autiomökin pihalla

                                                       Voi, kukka...

                                     Sammalkin "kukkii", vai mitä itiöpesäkkeitä ovat...

   Kokkeilin taas pyöräillä, ja kyllä siellä niin on henkeesä kaupalla.... Pahasti on liikennekulttuuri höltyny... "minäminäminä mänen ensin, pois alta risut ja männynkävyt, jalankulkijat ja pyöräilijät"...

                                   Pysähdyin ihastelemaan tuota jänistä... (näyttää kyllä kengurulta)?

    ...ja varjele, mikä itikkahyökkäys. Ihan olin hättää kärsimässä. Vaan ei auta, pakko sitä oli kuvata, kun ihan vasiten nuin poseerasi.

                                       Viimein sain tuonkin vadin valmiiksi ja "kullitettua".

  Oi, että on siisti virkata sileästä uudesta kuteesta, eikä aina vanhasta revitystä riekaleesta...

    Toisilla on kukkapenkit seinänvarressa. Meillä kasvaa pottua ja valkosipulia... 😏