Juhannukseksi lähettiin Ouluun.  Matkalla kahvitauko Uljuan altaalla. On siinä selekee soutoo...

   Pitkästä aikaa juhlan aihetta, lakkiaisissa käytiin. Sitä uskaltaa jo senverran kokkoontua...

   Toppilan marketista löytyi perinneherkkua. Muhoksella tehtyä oikeeta juhannusjuustoo.

   Näin käy maidolle, kun sitä tarpeeksi monta tuntia yötönnä yönä keittelee.

   Tarkistimme myös ruttojuuren tilanteen... on sillä mahtavat kasvustot. Vaikka keväällä näytti alienin munalta...

                 Aamiaista ulkosalla. Kotiin tultua saimme jo ensimmäiset mansikatkin. Aikasessa ovat...

                                              Ja aina on hyvä keli virkata villasukkia...

   Sitä on monenlaista humalata. Ensin on nousuhumala ja sitten iskee laskuhumala... Eikäku, maahumala, niittyhumala (kuvassa), ja tuo jokapaikan valtaava humala, Humulus lupulus...

   Eipä oo minun kohalle sattunu, ennää puoleentoista vuoteen. Humalata. Sen aikoo on viimesestä viinin maistelusta. Ja hyvin on pärjänny ilimankii, paremminnii.Välillä muutennii tietämistä, ni siihen vielä se etova olo ja piänkivistys. Oksettihan tuo jo raparperipiirakkakkii...Että tarkkana sitä suap olla, mitä suuhusa laittaa... 😏
 

                                       Elämän pieniä iloja, ja vähän isompiakin.

                    Kun ei ole ollut keikkoja, ovat joutaneet tekemään uusia hyviä biisejä.

                                    Bodom After Midnight, Alexin muistoksi...

                                     Nämä puoliksi karsitut kuuset, huvittavia...😁

                                                 Vanhat kauniit rakennukset...

                                              Pieni puro, niittykukat pientareella 🌺

 

                                                                Kullerot

                                    Viikonlopun "musiikkileiri", vai mikä se oli... 😍

                                        Kun humalat revitään syksyisin alas seinältä,

    on roippeet "polettu rommoon" metsänlaitaan. Sieltä ne ovat vallanneet pihlajat ja pensaat, horsmat ja vatunvarret.

                                          Sudenmarja - Kuolemanmarja...

                                                          Normaali peruna...

                                                   Epänormaali peruna.

   Ystävältä saatiin pussinpohja siemenperunoita. Muutamassa oli oudot, paksut idut. Ja outo näyttää olevan tuo taimikin...

    Netistä löysin vain venäjänkielistä informaatiota . Ei paljon auta, on tuo vennäänkieli senverran heikkoo...

                      Oi, viimeisin hankintani,... vähästä se on lapsen mieli hyvä... 😏
 

   Voi mahoton... ollaan jo toistaviikkoo kesäkuun puolella. Mihin tuo aika rientää...

   Aamuisin on mukava seurata, kun räklärouva nyhtää matoa maasta.

   Ennen itikkainvaasiota oli kiva käyskennellä metsätiellä. Enää ei sinne ole mitään asiaa, syötäväksi.

   Sillä aikaa, kun olin "metänperillä", oli pieni sorkkaeläin kulkenut tien poikki. Oishan tuo ollu mukava nähä...

                                                   Autiomökin pihalla

                                                       Voi, kukka...

                                     Sammalkin "kukkii", vai mitä itiöpesäkkeitä ovat...

   Kokkeilin taas pyöräillä, ja kyllä siellä niin on henkeesä kaupalla.... Pahasti on liikennekulttuuri höltyny... "minäminäminä mänen ensin, pois alta risut ja männynkävyt, jalankulkijat ja pyöräilijät"...

                                   Pysähdyin ihastelemaan tuota jänistä... (näyttää kyllä kengurulta)?

    ...ja varjele, mikä itikkahyökkäys. Ihan olin hättää kärsimässä. Vaan ei auta, pakko sitä oli kuvata, kun ihan vasiten nuin poseerasi.

                                       Viimein sain tuonkin vadin valmiiksi ja "kullitettua".

  Oi, että on siisti virkata sileästä uudesta kuteesta, eikä aina vanhasta revitystä riekaleesta...

    Toisilla on kukkapenkit seinänvarressa. Meillä kasvaa pottua ja valkosipulia... 😏