Niinpä sitä taidettiin selvitä tästäkin, "Annus Horribilis"- vuodesta. Viimeisiä viedään...

   Kotoilua on ollut useimpien elämä, eikä paljon tohdi kehuskella, jos on jossain matkoilla käynytkin...

   Pien katsaus menneeseen...

   Ja tämä nyt latoi kuvat sitten ihan perse eellä... vaan antaa männä... alotettaan joulukuusta.

   Hieman joulutunnelmaa meilläkin.

                                              Marraskuussa vielä sienestettiin ahkerasti.

                                     Lokakuussa "joutsenlammen" rannalla karpaloita poimittiin.

                                                      Syyskuu ei ole laisinkaan harmaa...

                            Elokuussa pihlajat täynnä marjoja - kunnes rastasparvet saapui.

                                              Heinäkuussa kukkii perunakin.

                                                    Kesä Nälännöllä.

                                              Toukotöitä, juolavehnän juuri...

                                                Huhtikuussa karhukin herännyt.

                                     Maaliskuun hankiaisilla löytyi makoisia karpaloita.

                                               Helmikuun hangilla hirvenjuoksu...

                                               Tammikuun kuurapakkanen...

   Ja kylläpä oli kova homma, valita nyt yksi kuva kuukaudessa...     😏

                Taran KoeKeittiöstä, hyvää päivää. Vuorossa riisittömät riisipiiroset.

    

     Shirataki = valkoinen vesiputous. Japaniksi. Konjak-kasvin juuresta (kuullostaa paremmalta kuin "mukulapökkövehka"!) tuotettua hiilaritonta, "kaiketonta" riisin korviketta.

     Minulle uusi tuttavuus, japanilaiset tätä on syöneet jo iät ja ajat. Jostain 600-luvulta...

    Pakettia avatessa pöllähtää hieman kala-merilevä-katkarapumainen haju. Pelästyin jo, että tämä on pilaantunut... Äkkiä huuhtelemaan. 

    Pikaisen googlauksen tuloksena selvisi, että näin sen kuuluukin olla, haju lähtee huuhtelemalla.

    Hyvin huuhdottuun ja valutettuun "riisiin" sekoitellaan munankeltuainen, puoli desiä kermaa, 1tl psylliumia, ripaus suolaa (ois voinu laittaa kaksi), 4tippaa (tai maun mukaan) steviaa. (Sekin on kaiketonta makeutta).

    Tuoksu on jo ihan riisipuuromainen, kermainen. Ja näin puuro on valmis.

   Pohjataikina näyttää ihan ikkunakitiltä. Mutta yllättävän hyvä kaulita ja käsitellä.

Mantelijauhoja, kookosjauhoja, pofiberia, kaikkia puoli desiä. Taas se ripaus suolaa, 1tl psylliumia, se munanvalkuainen ja puoli desiä vettä. 

   Ohjeen löysin jostain blogista, mutta (kuten tapoihini kuuluu) muuntelin hieman, "mitäkaapistalöytyy"- tyylisesti.

   Piparimuotilla ohuesta taikinalevystä tuli paras lopputulos. Hyvin taipui sakarat puuron päälle. 

Uuniin 200 astetta, noin 15 minuuttia. Heti lämpimänä voitelin voisulalla.

    Tuohon päälle vielä reilusti munavoita, hyvillä mielin näitä syö. Eikä verensokerit pompsahtele, vaikka useammankin pistelisi.        😏

   Ruokaa, ruokaa...   Pekonilla, juustoilla ja mausteilla monenmoisilla ryyditettyä possunfilerullaa.  Ja Hasselbackan perunoita.

                             Kylkeen vielä Rasilaisen hapankaalikimchiä ja kantarellisalaattia.

                                  Jälkiruuaksi juustokakkumustikkapiirakkamuffinia...

      Maapähkinävoikakkaroita. Makeutena kookossokeri, jauhoina mantelia, kookosta ja pofiberia...Mausteina kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssinkuorta. Kyllä nämä piparin asian ajaa ihan poistiekseen...

   Välillä pistäyttiin Joensuussa... (Ei nähty sitä koronaa, vaikka se just siellä kuulemma oikein riehui...) Syötiin kreikkalaisittain Mihailin tavernassa. Ja sain tätä ihanuutta, saganagia ilman jauholeivitystä... 

          Pääruuaksi kanagemista, porkkanapyrettä ja ruusukaalia. Annos juuri miun makkuun...

                                             Välillä voi vetästä hiilariöverit...  😝

   Pirtin uunin lämmitys ja perinneherkkua, silakkalaatikkoa. Meidän kaupoissa ei enää myydä suolasilakkaa, on ilmeisesti liian köyhäilyevästä nykytrendien mukaan. Nämä on miniä saalistanut Oulun kauppahallin kalakaupasta. Onneksi edes sieltä saa... ja kotiinkuljetettuna...

  Samaan aikaan, kun raapastaan uuniin tulet, on aika laittaa silakat likoamaan. Muuten ei sitä syö se erkkikään...  Suolaa ei siis tämä ruoka enää kaipaa, vain muutama rouhaisu pippuria. Tuohon pinnalle vielä kerros pottuviipaleita, vettä liemeksi ja antaapi muhia muutaman tunnin...

                                              Sitten vielä pientä iltapalasta.   😏

   Itsenäisyyspäivä, ja niin hämärä, tihkusateinen, että eipä se juuri päivä valjennut tänään... Nythän tuo alkaa jo iltahämärä ...

   Ulkona kuvaaminenkin alkaa olla haasteellista, ei valo riitä. Kamera kehottaa nostamaan salaman, ihan päiväsyvännä...

                                 Päivänkakkaralta on jäänyt kukinta pikkuisen kesken...

                                              Lisää sähkölinjan muistotuikkusia...

   Bonsairaukka on pudotellut lehtensä aika vähiin. Virkkailin hälle pientä koristusta, josko se siitä virkoaa, kevään tullen.

    Eikä tullut edes Linnan Juhlia tänä vuonna. Mitenkäs me nyt oikein pärjätään tämä ilta...

                                                         😏

   

                                          Hassuja juttuja... Reissussa rähjääntyy...

                                              Ahkerasti sitä marjastettiin...

                                                      Aamupalasta...

                                                  Sähkölinjan muistolyhty...

                                                   Naapurin takapihalla...

                                                           Ruusuinen tie...

                                             Vielä minä tuon juurakon kaivelen sammalesta...

                                                  Avanto pitäs hakata...

                                              Päätön kissa... eiku kissaton pää...    😏