Kyllä metsässä on mukavaa... Yksin en toki tohdi juuri pihametsää pidemmälle.
Hirveän tehokkaasti en myöskään poimi mitään, haahuilen ja huuhailen kameran kanssa...
Porisen sienille ja sienimetsän haltialle, maahisille ja menninkäisille...
Ensin on ihan pakko kuvata, ennenkuin voi poimia.
Poikkean polulta puita pällistelemään....
...niin mikäs se siinä. Hyvä etten päälle kävellyt...
Kaikki marjatkaan ei taida olla syötäviä...
Omituista hyytelömössösientä kaatuneen männyn rungolla.
Sienten siivuu... selekoteltava etanat (niiden pihalleviennin olen ulkoistanut puolisolle) ja roskat (puoli mehtää), paistelu pannun kautta pakkaseen. Siinä kulluukii päiväsyvän(joskus toinennii) ihan rattosasti.
Äkkiähän ne sieltä metästä...
"Eikö löydy kunnon sientä, on vain hirveen pientä, eihän niistä saa kuin lientä"
Hohhoijaa, kaikissahan meissä asuu pieni runotyttö? 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti