Minä taijan olla ihan just niinku tuo kettu...

                                     Eipä sitä oo tarvinnu kauas kottoo lähtee ruskaretkille.

                                    Nythän nuo alakaa jo karista, sitte onnii tuas harmoota...

                                          kevvääseen asti.            😣😐😏

          Kyllä metsässä on mukavaa... Yksin en toki tohdi juuri pihametsää pidemmälle. 

     Hirveän tehokkaasti en myöskään poimi mitään, haahuilen ja huuhailen kameran kanssa...

               Porisen sienille ja sienimetsän haltialle, maahisille ja menninkäisille...

                                         Ensin on ihan pakko kuvata, ennenkuin voi poimia.

                                                     Poikkean polulta puita pällistelemään....

                                          ...niin mikäs se siinä. Hyvä etten päälle kävellyt...

  

                                             Kaikki marjatkaan ei taida olla syötäviä...

                                  Omituista hyytelömössösientä kaatuneen männyn rungolla.

      Sienten siivuu... selekoteltava etanat (niiden pihalleviennin olen ulkoistanut puolisolle) ja roskat (puoli mehtää), paistelu pannun kautta pakkaseen. Siinä kulluukii päiväsyvän(joskus toinennii) ihan rattosasti. 

      Äkkiähän ne sieltä metästä... 

                       "Eikö löydy kunnon sientä, on vain hirveen pientä, eihän niistä saa kuin lientä"

                          Hohhoijaa, kaikissahan meissä asuu pieni runotyttö?     😏
 

Taas näitä outoja juttuja... 

Kannattaa olla kiinnostunut kaikesta...

saa hämmästyä...

Munarengas, mitähän sillä....?  

t

Näin käy hyvin usein...

Kissa.... lepää päivällä, hyvin viattoman näköisenä...

Yöllä sitten jaksaa hiippailla ja säikytellä...

Hyppiä selkään hyllyn päältä.💣🐱

Muna... mikä juutas nuita joitain munia riivaa....🐣

                                                      Kamala Luonto... 😏

 

                               Nettikauppojen "ihanuuksia" minä aina ihmettelen itseksein...

                    Saappaat naamioitu tikkikankaalla ja lätkäisty huima hintalappu...

                                 Hirveen kätevät ja käytännölliset, eikä hinta päätä huimaa...

                               (Jos nuo ostaa, saattaapi olla päässä jottain muutakin vikkaa...)

                                 Tälle härpäkkeelle en keksi millään käyttötarkoitusta...

             Näyttää olevan hyvin ohutta nailonikankaan siukaletta, ja hintaakin vain satasen verran.

              Oli jo tarjouksessa...

                            Mysteerilipuskat.... piähänkö nämä liimataan vai perskannikkaan?

                           Joku se lie tarkotus nuillakii...      😏

                                              Mama, it`s over.... Kesä...

                                  Syyskuu, Dimi Salolla on kaunis sen niminen biisi. 

                                 Voipi,( ja kannattaa) käydä     kuuntelemassa juutubesta...

   Sienien perässä ollaan paarustettu taas pitkin metsiä. Ja voi mahoton, että niitä on monenlaisia.

   Syötäviä ja syömäkelvottomia. (Kaikkiahan voi syödä sen yhden kerran...)

    Uusi tuttavuus, lampaankääpä. En tohtinut maistaa... se on kääpä... Pakurikääpäjuomasta tuli joskus niin kauheat vatsanväänteet, ja etominen, että vieläkin hirvittää.

   Piti vielä tuunata tuota postilootaa. Milloinkas sitä siellä Portugalissa käytiinkään... Sieltä hilasin kauniita numerolaattoja. Sielläpäin näitä on joka talon nurkalla. Nyt ne kymmenen vuoden lipastonlaatikossa marinoitumisen jälkeen löysi paikkansa.

 

  Ihan välttämätön, joka kodin kapistus on "hyvin kätevä" spiraalileikkuri. Jättikokoinen kynänteroitin...Ensinnäkin kamalan hankala pitää kädessä ja terät niin rimpulat, että porkkanan kanssa meinasi usko loppua. Mutta kesäkurpitsasta tuli hienoa suikaletta.
 

                               Valkosipulisato on jo nostettu  kuivamaan...

   Pitkästä aikaa investoin pimeäntorjuntavaloihin. Mukavalta näyttäävät, varsinkin ulos... Vaikka eipä siellä ole kukaan niitä katselemassa... 😏