"Oikastaanko tuosta?" Usein käytetty sanonta meidän retkillämme. Niin kotoisissa metsissä, kuin ulkomaanmatkoillakin.
Useimmiten se "oikasu" ei ole suorin reitti. Mihinkään. Lukemattomia on ne kilometrit, jotka on "oikastu".
Jonkun kerran on pitänyt palata lähtöpisteeseen ja ottaa uusi suuntima. Hupasata on ollut. Enimmäkseen. Paitsi kerran, helteessä vesipullot tyhjeni kesken matkan. Oikastiin liian pitkälle...
Lopulta ollaan kyllä aina osauduttu sinne, minne pitikin...
Välillä oikopolku ei johda mihinkään...
...tai vie jonkun talon portille...
...ärhäkän dobermannin vartioimalle takapihalle...
...aasiaitaukseen...
...jyrkänteelle.
Edessä voi olla tietyö...
...tai kivimuuri...
...tai joku muu ylittämätön este.
Joskus polku vain häviää heinikkoon...
...tai paskajorpakkoon... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti