Viime viikonlopun hankiaisretkien kuvasaalista.
                                Oravan käpyvarasto... Vai joko niistä on tikka siemenet nokkinu...
                                     

                                                  ...näinhän ne yleensä on...

                          "Mystinen metsätyömies", selvisi syy viikkokausien jyräkkään...

                                                            Pörsäjjärven lahukka.

                                                      Mikä lie tuonkii halakassu...

                                                                 On ne...

                                                ... makkeita puolukoita.

                                             Joku muukii syöny niitä, ja kakkinu kivelle...
                                                Teeri tainnu olla...

                                     Ukkonenko lie pärräyttäny kuusen halaki ja poikki...    =D

      Valitettavasti siitä ei oo kuvamateriaalia, kun minä puota humpsahin ihan mahhoo myöten hankeen. Ei ihan kestäny jokakohassa. Että paljo oli siinä kohi vitiä kertyny. Oli lunta kengät ja housut täynnä... Onneks oli metänreuna likellä, sai kivellä istuin puhistella kamppeesa.  =D

                                    Olipa kerran pötky Snellmanin jauhelihaa...

   Päivä 1.  Ruskistin lihan, sekaan sipulia, valkosipulia, pala porkkanaa, tomaattipyrettä, liraus soijakastiketta ym. mausteita maun mukaan.
   Halkaisin pari paprikaa, pohjalle munkale Aurajuustoa. Sitten lihapöperöä. Pari palasta Koskenlaskijaa ja päälle juustoraastetta.

   Päivä 2.  Saman lihapöperön sekaan tomaattimurskaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Kylkeen kiehautin pastaa sekä pannuvihanneksia: kukkista, broccolia, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia sekä kesäkurpitsaa.

   Päivä 3.   Hämmensin makaroonin loput kastikkeen sekaan. Päälle munamaito ja juustoraaste. Ja tänään syödään makaroonilaatikkoa. Seuraksi salaattia.

   Näin näppärästi samasta lihapöperöstä tuli kolmen päivän ruuat. Eikä edes huomaa syövänsä samaa evästä päivästä toiseen, eikä tule hävikkiä.   =D

    Facebookissa kiertää vanhojen kuvien haaste. Siitä intoutuneena minäkin kaivelin vanhaa kuva-albumia...
    Isot tytöt lähti marjametsään, ja minua ei otettu mukaan. (Mihin sitten lie menneetkään?)
Topakkana huivi päässä ja keltainen sankko kädessä...
    "Lohdutukseksi" minut istutettiin pärisevän mopon satulaan. Lie siinä enin itku tyrehtynyt, kun kauhusta kankeana törötin mopedin päällä.

   Tätä tilannetta en muista. Olisiko tuo Heli- nuken uusi kätkyt (ihan hassu sana!) ollut aiheena.
Jotain valtavan isoja kukkia kasvoi pirtin nurkalla... Vieläkin nuo lelut ovat hyvässä kunnossa, vaikka ovat olleet käytössä myöhemminkin... Vaikkapa koiravauvan petinä.

 

        Koululainen. Ekaluokan jälkeen jouduin vaihtamaan koulua, eikä tavattu tuon pellavapäisen pojan kanssa kymmeneen vuoteen... Siitä asti ollaankin sitten yhtä matkaa kuljettu...   =D                                          

    Tämä on vielä sallittua lystiä... lempilajini on aina ollut hankiaiskävely. Meillä nyt sattuu olemaan tätä lunta. Aukeilla paikoilla.

   Toivottavasti eivät laitakaan mitään ulkonaliikkumiskieltoa, kuten eteläisessä Euroopassa.
 

     Josko sitä ruokakaupassa ja apteekissa ensi viikolla kävisi. Sitten saa taas viikoksi käpertyä omiin oloihinsa. Siinäpä suunnitelmat tällä erää...

               

    Käsitöitä; kaikenlaista värkkäämistä, ulkoilua kameran kanssa... Noh, eipä minulla sen kummempia puuhia ole ollut aiemminkaan...

    Ei täällä maalla ainakaan ole pelkoa kanssakulkijoista, ihan rauhassa saa kuljeskella.

   Nyt pitäisi ostaa pienyrittäjien kaupoista ja käyttää heidän palveluita... Olen niin huono kuluttaja, kun en käy ravintoloissa, eikä ole tarvetta juuri nyt ostella mitään.... ja sen takia kaupat kaatuu ja yrittäjät menee konkurssiin...

                               Tähän avaimenperään ihan rehellisesti varastin idean...  =D

 

    Voihan korona... Nyt se riesan lykkäsi. Liekkö ihan luojan tekosia, vai karkuutettiinko tuo ryökäleen virus tahallaan jostain laboratoriosta?
    Että saatais rukattua maailmantaloutta uuteen kuosiin. Mitäs se haittaa jos siinä sivussa menetetään jonkun verran ihmishenkiä...
    (Minä vaan niin tykkään kaikenmaailman "salaliittoteorioista".)
   
    Kaiveltiinhan jokin aika sitten Lontoossa mustaan surmaan (Kiinastako sekin lähti...) kuolleiden joukkohautoja. Silloin ajattelin, että eiköhän tuolla vielä joku sitkeähenkinen ruttovirus odottele uutta tulemistaan.

    Entäs Siperian ikiroudasta sulavat, pernaruttoon kuolleet eläimet. Siihenhän on jo tundralla poroja menehtynyt, jos on (venäläisiin) uutisiin uskomista...

     Meidän arkeen ei tämänhetkiset rajoitukset juuri vaikuta. Kunhan kaupasta saa ruokaa ja sitä "vessapaperia"... Muutenkaan ei oltais mihinkään lähdetty. Kun ei nuita töitäkään... Eikä harrasteta joukkoliikuntaa eikä muitakaan kokoontumisia.
    Talven pimeydessä kyllä teki mieli varata kevääksi jotain reissua Välimeren rannoille. Hyvä, että jäi vain aikomukseksi. (Piirroskuvat nappasin ristikkolehdestä, "pilapiirrustelija" Markku Mäkelän tuotantoa.)

    Lainaus Hesarista: "Kaksi vuotta sitten WHO varoitti ihmiskuntaa uhkaavasta taudista X, joka lähtee liikkeelle villieläimestä Kiinan kaltaisesta maasta, leviää valtavan nopeasti, sekoittaa talouden ja tappaa. Miten he saattoivat tietää?"   ...Niin, mitenkähän?....   😏

                                 Maaliskuu, selviä kevään merkkejä... räystäät tippuu...

                               Kevätsiivousta,  kananmunalla voi myös pyyhkiä lattiat... =D