Me sitä pistäyttiin Isolla Kirkolla alakuviikosta. Ihan päiväseltään. Oli vähä asiata Helsingin herroille. Vuan ei se meijän takia hallitus kuatunu...
    Ensmäinen juna lähtöö puoli viijen maissa. Ylös on noustava pikkusen ennen kukon pierasua. Hyvin jouvuttiin kyytiin.
    Vaan sittepä ei löytynykkään paikkoja. Vaunu oli oikee, van viärät numerot. Niinku aina lotossakkii.
    Oli vaihtoo sipasseet siihen erimallisen vaunun. Noh, ystävällinen konnari kahteli meille vappaat istumet.
    Sittepä olikii kohta uamukahvin aika. Eväskakut tietennii oli matkassa. Ihan hyvvee kahvia hyö keittelöövät veeärrällä.
    Mäntyharjun likellä, keskellä mehtee, tulloo äkkipyssäys. Oli kuulemma karannu ilimat kompressorista. Ennätti jo käyvä mielessä, että tässäkö se päivä männöö. Ei siinä kuitenkaan monta minnuuttia tärväytyny.
    Sitte myö jo Pasilassa hypättiin pois kyyvistä. Ja olipahan meleko suunnistus, ennenku sieltä juuttaan Riplasta ulos ossautu. Oikeeseen suuntaan.
    Kun asiat oli hoijettu, jäi vielä luppoaikoo. Taksilla kurrautettiin siihen Kampin torin laijalle. Ei jaksanu ruveta arpommaan, mikä ratikka sinne ois männy. Siitä sitä ossoo suunnistoo mihin tarvihtookii.
    Olihan tuolla paljo väkkee, ja hirmu kiire näytti kaikilla olovan. Pitkähammeisia kerjäläisiä, pelottavia teiniä, jotka piälle kävelöö. Ja luikastakkii oli, kummallinen kinahka katukivveyksillä.
    Rautatieasemalla sitä vasta monenkirjavata kulukijata olikii. Ja palluumatkalla monenkirjavata kommervenkkiä.
    Ensinnäkkii samassa junassa oli toinen piä Joensuuhun ja toinen Kajjaaniin mänössä. Me ossauvuttiin heti oikeille paikoille, van melekosta kilipajuoksua pitivät jo Tikkurilassa. Kun olivat sattunu just siihen viärään piähän. Kouvolassa se juna sitte katkastiin.
    Mikkelissä piti ootella vastaantulovia, myöhässä olovia junia. Sitte köröteltiin hissukseen viittäkymppiä pitkän matkoo.
    Sittepä alako jossain kohti kamala käry tulla nokkaan. Oli männy jarrut jummiin. Ja lämmityslaitekkii suatto vähä haiskahtoo. Näin kerto se konnari, joka käyskenteli eestaas puhelin korvalla.
    Sitte ennen Kuopijota loppu kuulutuksetkii. Se näyttö pimeni jo ennemmin. Ihan sai itekukkii pittee huolen, millonka jiäpi pois kyyvistä.
    Siinä sitte ooteltiin asemalla puolisen tuntia, ku rassasivat niitä jarruja.
Loppumatka mänikii ihan hyvästi. Onneks on niin tuttu reitti, että osas Normetin kohalla ruveta jo takkia kahtelemmaan.
    Muuten ois suattanu havahtua vasta jossain Kajjaanin varikolla...     =D