Ilima jiähty. Kylymästi tuuloo, normaali kesäkeli. Villatakkia piälle. Niveliä vihloo ja kolottelloo...
     Itikat tais kuolla kuivuuteen. Ei ollu ennee pyhänseutuna vaivona. Sai paistella lettuja ulukona ihan rauhassa. Ja pysty syömäännii ulukosalla, iliman, että tuli ite syövyks.
     Vieraitakkii kävi, tai ihan tuttujahan hyö oli. Mukavahan se on ku joku käypi. Eellisenä viikonloppuna olikii paljo väkkee. 
     Kyllä se siitä mänö hilijennöö, ku syksy ja talavi tulloo. Ihan kahesa suahaan jurnottoo enimmän aekoo.

 

     Ollaan tässä tehty tuttavuutta tuon Tiskari- Askon kansa. Se on jalostettu teollisuuskonneesta, kehu se kauppias. Luja on. Kuulemma...
     Sitä minnen käsitä, mitä järkee on pestä jylykyttee astijoeta kolome - neljäkii tuntia?
Jos ei vähemmällä iliveellä puhistu, joutaa semmonen kippo jo puota lattialle. Ohhoh, ku tuli vahinko...
     Yhessä konneessa, mitä meille yritettiin kovasti kaupata, oli koko etulaeta täynnä nappulata ja vilikkuvalloo. Niinku pommikonneen kojelauvassa. Ja joka kipolle ja kapolle oli oma ohjelmasa.
     Tässä ei oo liijan monta nappia, vuan ihan tarpeeks on ohjelmata. Kuhan se on astiat pessy ja kuivatellu, ossoo aukasta luukkusa ite ja sammuttoo ihtesä. Ei ihan vielä puhua ossoo, vähä vuan piipittää...     =D