Normipäivä töissä... Myymälään tuli nuori nainen äitinsä kanssa. Kyseli, että "Kukas se tuo naisihminen on? En minä utelias oo, haluan vain tietee. Minnoon kehitysvammanen. Suapiko tulla lähemmäs? Minä tykkeen sinusta. Halataanko? 

   Ja niin me halattiin, ja meistä tuli ystäviä. Jospa meillä kaikilla olisi edes pikkuisen tämmöistä välittömyyttä. (No, en minä nyt kuitenkaan työntys kaikkia hallailemmaan...)

   Mutta ei niin paljo kyrräiltäs ja kulumaisa alta vain mulukoiltas toisiasa.

    Joo, ja liian ahkerana oon ollunna. Rannekanavaoireyhtymäepäily...Hermot on männy... onneks vain käjestä... Joutenolloo opeteltava... Mittään ei passais nyplätä vähhään aikaan...

   Henkeekiihhän tuo ahistaa... on mulla sitä hyvvee, norjalaisten hiihtäjiin lääkettä...

    Tämmöisen hauskuuden löysin kahvitauolla. Kotiliesi- lehti vuodelta 1955....    =D