Tautinen tammikuu... Kurkkukivulla se alkoi, (siellä työkokeilussa!) siitä se kipusi poskionteloihin.
Harrastuksiini kuuluu: nenähuuhtelut, valkosipulihauteet ja höyryhengitys.
Eikä siinä vielä kaikki; välillä oli selkäkin ihan p.....a, siitä skolioosin alimmasta mutkasta.
Vielä ei ole varmaa, saako sitä palkkatukea. Perjantaina piti työt alkaa... Joo, hittaita on herrain kiireet.
Eivät olisi työvoimaviranomaiset huomanneet koko palkkatukihakemusta, jollen ruvennut kyselemään... Samoin Kelalle menevästä työvoimapoliittisesta lausunnosta jouduin muistuttamaan pariin otteeseen... Saisivat edes työmarkkinatuen maksuun...
Jotain positiivista: ei ole niveliä kolotellut... no ei kait, senverran seilannut parasetamolia ja kodeiinia elimistössä... Epäilin, vieläkö uusiivat reseptiä... Vartin päästä jo kilahti viesti: reseptisi on uusittu. Nyt oli noppeeta.
Enskakin oli tehokas: ei tarvinnu kun ajatella, että het huomenna mänen. Heti oli aamulla terveempi olotila. =D
torstai 24. tammikuuta 2019
Naapuruston metsämiehet on saaneet varmaan jo liikaa jäniksiä. Liikeni meillekin yksi.
Tai siis rusakko. (Sama jänis, ei vaan älyä vaihtaa talvikarvaa.)
Siitäpä tuli idea: Rabbit stifado. Ei tarvitse Puolison Kreikan reissua odottaa, sitä herkkua saadakseen.
Ei kyllä sattunut olemaan niitä pikkusipuleita, eikä punaviiniä. Muuten on oikeat mausteet, kanelia myöten.
Joku voisi turhentaa, että mänipä pilalle vakkainen jänis... Mutta eipä mittään, mielestäni parempaa kuin perinteinen jänispaisti!
Melkoinen puuhastelu oli luunsiruja perkatessa. Voi voi, se kun vaan on pupuraukka ensin saatava hengiltä jollain konstilla.... =D
lauantai 19. tammikuuta 2019
Hauskoja lukuhetkiä... Hirmu halvalla löysin Prismasta kirjoja. Ihan kovakantisia teoksia.
Ja jänniä... Uusi tuttavuus, norjalainen Jörn Lier Horst. (tuo norjalainen ö niin outo, ei löydy näistä näppäimistä)
Juu, jänniä ovat. Eräänä iltayönä sängyssä lueskellessa (niinkuin aina) säikähdin ihan tosissaan: Juuri nuori naistoimittaja kyyristeli pimeässä metsässä mahdollista murhamiestä piilossa... silloin rapsahti! Sydän otti kierroksia ja hyvä ettei tullut lakanapyykkiä...
Puhelimen latausjohdon pää putosi yöpöydän virkaa tekevän laatikon laidalta... Huh...
Pitäisi varmaan tämmöiset tarinat lueskella valoisan päivän aikaan, niinkuin kauhuelokuvatkin on paras katsoa... =D
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Kävinpä taas joutessani kirpparilla. Ja löysin aarteen. Kuudella eurolla "käsintehdyn" näköinen setti.
Pohjassa signeeraus: "Seutula", ja vadissa myös "P Envalds". Heti kotiin päästyä googlaamaan... Kappas, sehän on ihan "maailmankuulu" ja kansainvälisesti tunnettu keraamikko Paul Envalds, (s. 1945)...
...vähästä se on lapsen mieli hyvä... =D
sunnuntai 13. tammikuuta 2019
Nyt se loppu. Se työkokkeilu. Ihan mukavata oli. Sain virkata ja värkätä. Enkä tullu sen enempi kippeeks. En siis taija ollakkaan ihan toivoton tappaus.
Eikä se lysti ehkä vielä lopu, pääsen "oikeesti" töihin, jos palkkatukihakemus hyväksytään.
Joku iskelmäradio siellä soi taustalla. Samat puolenkymmentä biisiä pyöri jatkuvasti. Ja vanhoja uutisia: "Suomen pikkuleijonat ovat päässeet MM- kisoissa mitalipeleihin...." Ja nehän voitti kyseiset mittelöt jo viikko sitten!
Minä kyllä jonain kauniina päivänä käännän sen RadioRockille, Jonen päivävuorolle..... (virnistelee ilkikurisesti itsekseen)...
Tuommoisen "kudelmankin" tuunasin. Joku oli joskus aloittanut tekeleen, minä sen viimeistelin ja "maisemoin". Tämä on sitä itetaidetta...
Ai niin, tämä mukava paikka on paikallinen käsityökeskus, "neuvonta-asema"...
Viikonlopuksi "iloinen peikkopata". Nämä veikeät otukset tykkäävät uiskennella Römertopfin lämpimässä syleilyssä. (Omituinen se on tuokii poron selekäranka...)
Kaikki suuret keksinnöt syntyvät vahingossa. Perunasuikaleiden (tein pitkästä aikaa valkosipuliaurajuustokermaperunoita) liotteluvedestä saostui näin hienoa, ihan ehtaa pottujauhoo. =D
lauantai 5. tammikuuta 2019
Kokkeilua
Heti näin vuoden aluksi, aloitin (taas) työkokeilun. Pari päivää meni mukavasti. Mitä nyt selkä hieman oirehti ja pientä karheutta kurkussa.
Ja kolmantena päivänä (...tässä on jotain tuttua...) alkoi kurkku kunnolla kipeytyä. Aamuyöllä heräsin siihen, etten pystynyt nielaisemaan... aristaa... Hiippailin keittiöön ottamaan allergialääkettä. Jospa se helpottaisi.
Muutaman valvotun tunnin jälkeen olin torkahtanut. Aamulla myös niveliä särkee tavallista enemmän. Maanantaina kokeilu jatkuu....
Loppukevennys: Löysin näin mainion postikortin. Tämän voi lähettää mökkilomalta puolisolle, jos ei sattunut lomat samaan aikaan. Täällä sitä vaan soudetaan ja huorataan....
