Nytpä se on nähty, Rodos. Rodoksen kaupunki ja Lindos. Vielä ei ollut ihan kaikki kaupat ja ravintolat auki, sesonki niin aluillaan. Rantoja vasta siivoilivat.
Mutta silti vanhan kaupungin "pääkadulle" riitti kulkijoita. Baarien sisäänheittäjät innoissaan, taistelivat asiakkaista. Erään rihkamakaupan ovelta kuului: "buy something"...
Sivukujilla näkee sitä "oikeaa elämää". Mummot toivottelevat "kalimeraa", joku turisti ei jaksa vessaan asti, nurkkapielen kukkalaatikko saa kelvata...hyi suatana...
Eikä kaupoista löydy mitään gluteenitonta. Yksi maissinaksupussi... Eikä hotellimme aamupalalta. Onnea on omat eväät.
Ruokapaikoissa eivät ole ihan selvillä, mitä tarkoittaa gluteeniton. Erästäkin annosta kysellessäni, tarjoilija/sisäänheittäjä luuli, etten voisi syödä tomaattia ja perunaa...
Bussilla ajeltiin saaren eteläosaan, Lindoksen kylään. Kuuluisa aaseistaan (ja aasinpaskasta). Eläinsuojelijat ovat huolissaan, helteellä satulaviritys hiertää aasiraukan selän verille, kun kyydissä röhnöttää satakiloinen turisti...
Sokkeloinen kylä, täynnä samoja rihkamakauppoja, plus aasifiguureja... Auringonpolttamia vaatteita, sisäänheittäjiä...
Onhan siellä linnoituskin, mutta niin oli hankalan matkan takana... alaspäin laskeutuessa epätasaiset, kaiteettomat kivirappuset tuntuivat liian haasteellisilta...
Mutta oli siellä lämmintä ja aurinkoista. Paljon kertyi uusia elämyksiä....
...to be continued.... Taran seikkailut Rodoksella jatkuu vielä... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti