Kylläpä nyt kelpaa olla "pienviljelijä". Viljelykset kasvaa ja satoa saadaan. Kesäkurpitsat pulskistuu ihan silmissä... perunoita ja porkkanoitakin on jo päästy syömään.

    Zukkinin syöntiin löytyi kuin tilauksesta uusi resepti: Raastetaan kesäkurpitsa tai pari,
sekaan salt och peppar, valkosipulia, (savu)paprikaa, chiliä, ja parmesaaniraastetta. Yksi muna. Kaikkia sopivasti maun mukaan... hämmennellään sekaisin.
    Puristellaan mehut pyyhkeen läpi (juu, ensin yritin tuslalla, ei se riitä, eikun pyyhkeeseen vaan!)
Levitellään pellille leivinpaperin päälle senttiseksi kerrokseksi. Paistellaan reilu puolituntinen (35-40 min.) Uunin lämpö  220. Sitten päälle juustoraastetta (cheddar ja mozzarella) ja kuorrutellaan vielä 10 min. 175 asteessa...
   

     Ja tulipahan tosi maukasta paistosta, vaikkei nuita juustoja sattunut olemaan. Ihan kotoista Polar Saaristoa ja kuusamolaista Savuhermannia siihen raastelin. Kyllä moista herkkua paistelen vielä kerran jos toisenkin... =D

      Jokainen lapsi on taiteilija,
                  kunnes hänelle kerrotaan,
                              että hän ei ole taiteilija.
                                           -John Lennon-

                                                                       =D

      Marjastus - mukavaa, jos ei olisi itikoita, ja paarmoja ja punkkeja...ja ei sattuisi kyykkiminen selkään ja lonkkiin...eikä olisi niin jumalattoman kuuma kaikissa suojavarusteissa...umpihupussa ja itikkaverkon sisässä kuuhottaessa. Yläkuvassa ei ole lakkoja, vaan lahopuussa kasvava sienimuodostelma, eivät liene syötäviä....

      Mutta sienestys, se on jotenkin "siistinpää"... Vaan ei niitäkään siellä metsässä ruveta siivoilemaan (vaikka niin kuulemma pitäisi tehdä!) mahdollisimman nopeasti vaan koriin napsitaan. (huom. minulla on "virallinen" sienikori)
     Ja sitten syksymmällä iskee ne hirvikärpäset...

      Vielä ei ollut kantarellit nousseet, ihan maistiaiset vasta saatiin. (kuva viime kesältä) Mutta tulipahan tarvottua hiki päässä pitkin metsää.

Tavattiin "naapurin" poika mustikoita poimimassa. Sujuvasti vaihtui kieli englantiin, ja totesimme kuinka herkullista kermasoossia kantarelleista tuleekaan. Tuttu sieni hänellekkin, joku "litskaja" taisi äidinkielellään olla....

 
     Mutta puolukkaretkelle on jo mukavampi lähteä. Pahimmat syöpäläiset jo hävinneet. Ja kuulaana syyspäivänä kun ottaa kahvit ja eväät mukaan... metsässä kivellä istuskellessa täyden? marjasankon kanssa, maistuu kaikki paremmalta...  =D

     Voihan V- niinkuin Vesi,... ja veden keittely. Meillä sitä "hauskuutta" nyt riittää.
 Alkuviikosta, ihan rutiinimittauksessa osuuskunnan vedestä oli löytynyt kolibakteeria...
Kuinka kauan ollaankaan juotu "saastunutta" vettä? Vaan eipä ole kuulunut, että kukaan olisi saanut oireita. Syylliseksi epäillään kaivoon hukkunutta pientä päästäisraukkaa....
    Nyt kun veteen lorautellaan reilusti klooria, saattaa siitä tulla kohta enemmän haittoja.... Ainakin vesikattilan pohjan vetää niin harmaaseen "kinahkaan"...
    Saas nähdä, milloin tiedottavat vaaran olevan ohitse, ja milloin se puhdas vesi tänne verkoston perille joutuu?
    Kait se on kaupungista välillä haettava semmoset juomat, että siivoutuu suolenmutkat...  =D

      On sitä nyt lommaeltu, viikko jos toenennii... Piäkaupunnista ku kottiuvuttiin, sen aekoo oltiin pihassa, että pyykin kerkes pesasta.
     Sitten lähettiin pohjoseen päin. Ouluun männessä poekettiin Liminkaan, Escurialin elläintarhaan.
Siellä sitä oli jos jonniillaesta elukkata...

      Niinku tuokii Lidlin luomumunasta kuoriutunu kana.

      Ja nuo alpakat. Niistä minnoon tykänny aena. Tuommosen suattas ottoo omallekkii kartanolle heinän syöntiin. Ja nimeks panisin tietennii Alpo...

      Ku ei Tuskassa suanu tarpeekseen rokin räemeestä, pit jatkoo Jalometallilla. Mustan puhuvata väkkee oli tiälläkii. On se vuan melekonen tuo siskontyttö, laolaa se niin kovvoo ja korkeelta, kommeelta kuullostaa.

     Niistä kinkeristä ku toennuttiin, mäntiin vähä erlaesta mussiikkia kuuntelemmaan. Pyhänä ol Heinätorin puistossa "The Aeon" soettelemassa. Se on Oulun Yljoppilasteatterin porukkata. Jonniissortin kansanmussiikkia hyö soettoo helekuttelloo...noh, Kaustiselle mänivät kuitennii essiintymmään.... ja sehän on tuo meijän vävypoeka tähännii sakkiin ossaunu passoo pomputtelemmaan.

      Ja tietennii pittää syyvä välillä. Mäntiin semmoseen kuulusaan eväspaekkaan ku Kauppuri5. Jos sieltä nälissään lähet, ni ihan on oma häppees.
    Tuommosen Heinäpiän Teorastajan ku pistelöö,eipä siinnä jaksa ku seoroovalle terassille kammeta paenattelemmaan.

     Tiältä meenannu lähtee ku kulumalla... Juotiin semmoset koktaelit, etten ennen oo nähny...Rammstainit. Sitä tehessä pit puarimikon leikkiä tulen kansa, ihan sanammukasesti. Pohjana siinnoli samallaenen mansikkapöperö ku minun uamujuomassa, siihen ee vuan tule ihan yhtäpaljo viinoo.  Vuan voe tokkiisa, ku meilloli lystiä...   =D

                               TUSKA... alkaa jo etkoilla torstaina...

   Monenlaisia perinteitä sitä ihmisillä on. Joku haluaa sinne samalle homeiselle perintömökille, toinen jälkikasvun kanssa tappelemaan huvipuistoon  (...eikö ne älyä. ettei ennää sinne...) me "jälkikasvun" kanssa tuskaan...

   Festaria ja kesätapahtumaa varmaan löytyy joka makuun. Ja sitten on nämä "sillisalaattikesäjuhlat", missä tarjonta on hiphopista iskelmän kautta ihan rokkiin...juu-ei....

     Joku roti olla pittää...Monta muutakin tapahtumaa oli piäkaupunnissa ...Rautatientorilla "olutjuhlat", hieman erilainen kuin meidän paikallinen...
     Monenmoista panimotuotetta ympäri Suomen ja Euroopan siellä oli tarjolla. Ja meille "viljavammaisille" oli erilaisia siidereitä.

    Ja lauantaina tietenkin oli se pride-viikon huipentuma, kulkue, liki 30tuhatta ihmistä...

     Sain uuden kaverinkin... sveitsistä... me viestitellään.... :D

    Sunnuntaina meinasi sateinen sää lannistaa, ei meitä niin vähällä...

    Se sama hitunen sadetakki pitää myös viileän tuulen loitolla...

    Ja hyvä ruoka, parempi mieli,...kunnon pihvillä jaksaa  (Black Dining)