Nykyisin kun ohjeistetaan hyödyntämään enemmän kaikkia luonnonantimia, niin minäkin sitten intouduin kuusiaitaa riipimään. Tavoitteenani herkullinen kuusenkerkkäsiirappi... Netistä kaivelin ohjeen (vaniljaa en laittanut, sehän peittäisi hienon metsäisen aromin)
     Ja, eikun kerkät pataan ja kiehumaan pariksi tunniksi. Kattilasta nouseva "tuoksu" ei ensialkuun kovin miellyttävä ollut (mitähän tästä tulee?)  Kun kerkät on makunsa veteen luovuttaneet, ne siivilöidään pois ja lisätään sokeria, ja taas keitellään pari tuntia. Kun keitos alkaa näyttää siirapilta, se on valmista.
     No, nyt minulla on jääkaapissa tiukka mustahkö köntti purkin pohjalla. Maistuu siirapille, josta jää hieman outo jälkimaku... Bon appetit... =D