Nykyisin kun ohjeistetaan hyödyntämään enemmän kaikkia luonnonantimia, niin minäkin sitten intouduin kuusiaitaa riipimään. Tavoitteenani herkullinen kuusenkerkkäsiirappi... Netistä kaivelin ohjeen (vaniljaa en laittanut, sehän peittäisi hienon metsäisen aromin)
     Ja, eikun kerkät pataan ja kiehumaan pariksi tunniksi. Kattilasta nouseva "tuoksu" ei ensialkuun kovin miellyttävä ollut (mitähän tästä tulee?)  Kun kerkät on makunsa veteen luovuttaneet, ne siivilöidään pois ja lisätään sokeria, ja taas keitellään pari tuntia. Kun keitos alkaa näyttää siirapilta, se on valmista.
     No, nyt minulla on jääkaapissa tiukka mustahkö köntti purkin pohjalla. Maistuu siirapille, josta jää hieman outo jälkimaku... Bon appetit... =D

   

      Näin kesän tullen on mukava nukkua kammarin ikkuna auki, ja linnut laulelee meille tuutulaulujansa. Huutelevat toisillensa yötä myöten -lepääköhän ne milloinkaan?
     Tintit on keksineet uuden rytmin titityylle, titi-titi-titityy, tai tyy-titi...tai sitten meillä on vaan yksi häiriintynyt yksilö lauleskelemassa...
     Käki se jaksaa kukkua helskytellä, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Jos yöllä sattuu heräämään niin käkikin on valveilla...Liekkö ihan yösydännä hiljainen hetki hälläkin...
     Ja pian alkaa se hauskuus, kun variksen poikaset opettelevat laulamaan. Niiden "lauluopinnot" tahtoo sijoittua aina aamuyön tunteihin... =D

     Ei nyt yhtään lintukuvaa sattunut arkistoista löytymään, mutta onhan tuossa alakuvassa sentään matonen vaikkapa linnun ruuaksi...

      Hyvää hääpäivää meille... Aamupäivästä kaupungille hienoja amerikan autoja tutkailemaan... oma (hieno amerikkalainen) jätettiin ihan marketin parkkipaikalle...

      Sade sotki iltapäivän suunnitelmat- eilen pienviljelijöiltä loppui multa kesken, piti muutama säkki hakea lisää... no, heti sateen tauottua hommat jatkuu, saadaan loputkin kasvit istutettua ja potut kylvettyä.

     Illansuussa, saunan jälkeen korkattiin kuohujuoma...pitäähän sitä sen verran juhlistaa - 34 vuotta on virallisesti samasta padasta syöty.... =D

     Havainnointia aamukävelyllä. Heti pihatiellä oli joku sorkkaeläin, varmaan se "peurakauris", hyppelehtinyt innoissaan... (tai kauhuissaan petoa karkuun!)

     Näitä ajattelin napsia kuistille maljakkoon, mutta tovin huumaavaa tuoksuansa haisteltuani tulin toisiin aatoksiin...

    Kauniin valkoisena ja tuoksuvana tämäkin harvinaisuus kukkii.

     Melkein on savotta tuhonnut Rentukkaojan, eikä sitä Aatuakaan näkynyt...
    Ja, kyllä... ihan kohtsillään ruppeen imuroimaan... but, first things first... vai miten se mäni... =D

      Tutkailin ötököiden elämää pihametsässä. Vanha iso muurahaispesä kasvaa vatukkoa, uutta pitäisi rakentaa. Viime viikolla näytti lahon kannon kupeessa näin vilkkaalta.

      Nyt paikan oli vallannut lauma isoja hevosmuurahaisia. Pari pientä murkunraatoa lojui hengetönnä... Kovaa on taistelu pesän paikasta.

      Tässä kannossa voisi vaikka joku "maahiainen" asustella...

     Sorry, koppiaiset, jos hieman tirkistelin puuhianne... =D

      Pyöräilykausi alkoi sitten Vappuna. Näin pitkäksi venyi heti ensireissu, porotokka tuli jo vastaan...

     Eilispäivän "vuokkoretki" sensijaan loppui lyhyeen: "paskervilleri" jyrähti käyntiin tienvieruspellolla...siihen sateeseen en kehdannut varsin tälläytyä.
     Vielä on vuokot nousseet naapurin pellon teoksella, kaadettujen koivujen alta. Jokohan ensi kesänä tässä heinä heilimöi tai vilja lainehtii? Saappa nähä...

      Onhan tämä hassua, puuhaa olisi niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisin...niin istunpa sitten koneen ääressä ihan kaikessa rauhassa. Muokkailen viikonlopun valokuvia. Käytiin lomasella Tallinnassa, pojan ja miniän kanssa. Hotellihuoneesta oli hyvät näkymät kaupungille, 19.kerros...

      Viimeinkin tuli käytyä Piritan teletornissa, oli se huimaava paikka, sananmukaisesti.

    Tämä oli jo melkein liian pelottava näkymä... 170 metriä maahan...

      Vanha kaupunki (vana linna) tuli kierreltyä moneen kertaan. Ja ilmakin oli niin kesäinen...

      Ja ruoka oli taas niin hyvää... Välillä vähän "hienosteltiin" , mutta yleensä ruokatarjonta ja hintataso on ihan kohdillaan...eikä ainakaan nälissään meidän reissuilla olla...

     Ja kyllä, kokeilin jo pihan haravointia, siitä tullut kuin tukkoinen olo ja kipeä kurkku...onneksi sade saapui ja pelasti, ennenkuin pahemmin aloin oirehtia...olokoon koko hiivatin heinikko... =D