Perjantaina iski piirakkatrauma. Ihan gluteenittoman piirasen lounaakseni söin, ja pian alkoi etova olo velloa sisuksissa. Ei tee mieli piirakkaa vähään aikaan. Yölläkin näin unta, että vehnäspullaa söin, ja siitäkös se huonon olon lykkäsi...
Sunnuntaina alkoi olla normaali olo ja kaalitrauma parani! Syksyllä ostettiin nimeltämainitsemattomasta ulkolaisomisteisesta kaupasta keräkaali. Aikani sitä keittelin ja tuli aika maistaa, olipas se kitkerätä... maistatin vielä isännälläkin ja tulimme siihen tulokseen, että kompostiin vaan koko kaalipata.Mutta nyt, "omasta" kaupasta haettu kaali oli maukas yksilö. Siitä kun laatikon uuniin laitoin ja pinnalle vielä muutama pekonisiivu nin jopa maistui puolukkasurvoksen kera.
Katkaraputrauma on vielä voimassa. Siitäkin rapuriisin syönnistä monta kuukautta, vaan ei se tyhjennysharjoitus ihan heti unohdu. Ja toisaalta, katkaravuilla kuuluu olevan isompi hiilijalanjälki kuin naudanlihalla, olkoot koko ravut...
Ekaluokalla Pikku-Tarja ei saattanut syödä hernekeittoa. Niin tinkaan pakottivat syömään, että oksensin siihen soppalautaseen...En muista kauanko meni aikaa siitä koettelemuksesta selviämiseen ja alkoi hernekeittokin maistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti