Löysinpä tähän "kauniin", niin jouluisen värssyn Kaarlo Hammarin (1872-1921) "Joululaulusta"
                                      Luminietos kattaa kylmän maan,
                                      kesän kukka uinuu haudassaan.
                                      Lehdikossa ryskeen pohjatuulen
                                      kolkon kuulen.

                                      Herrana on pohjolassa yö
                                      pakkanen se nurkissamme lyö.
                                      Yli maan käy kalman henki jäinen,
                                       viiltäväinen.
   Painettuna näkyi olevan vuodelta 1904 joulujulkaisussa. Uudempi versio sävellettynä löytyy Raskasta Joulua 2- levyltä...enpä aiemmin ole kiinnittänyt sanojen synkkyyteen huomiota, rallatellut vaan mukana... kyllä siellä loppuriimeissä jotain armahdusta ankeuteen taitaa kuitenkin löytyä....