On se vaan jännää nykylaitteiden kanssa, niitä ei kannata korjata. Tulostin nimittäin simahti viime viikolla. Väitti että värit lopussa ja rövetti musteet pitkin sisuskalujansa... No uuden värikelkan? olisi ehkä saanutkin, hinta vaan tuplaten uuden tulostimen verran, ei siis mitään tolkkua. Konserttilippujen tulostus piti jo hätäpäissään delegoida naapurin masiinalle... Siinä kun saattaa vierähtää tuokio jos toinenkin, ennenkun on uusi tulostin ihan hallinnassa.
      Mitä vähemmän laitteessa on liikkuvia osia, sitä varmemmin toimii... kuten tuo itäeurooppalaismallinen vessa.

      Nyt saa talvi tulla...Nauriit kuopassa ja akat uunilla...oliko joskus muinoin tuollainen sanonta?
Valkosipulit istutettu (laitoimme yhden laatikon lisää viljelystä). Piha kertaalleen haravoitu, mutta viimeiset vaahteran ja jalavan lehdet ei taida karista lainkaan, sinne rupsahtivat oksille. Nuohoojakin kävi jokasyksyisen kierroksensa, saa taas vuoden rauhassa tulia viritellä.

     Kun "pakolliset" syystyöt on hoidettu, voi hyvillä mielin vaikka neuloa tai virkata ja värkätä kaikenlaista. Malliksi tässä "välityönä" tekaistut korvakorut.

     Taran keittiössä tapahtuu...Leivoin viikonloppuna pitkästä aikaa. "Kakkaroita" uudella helpolla ohjeella. Ylen aamuteeveessä tulee osio nimeltä voita ja sokeria, siinä viime viikolla oli näin mukava leipomus."Terveellisiä" kahvin kyytipoikia... Näistä tuli melko isoja (9kpl), seuraavalla kerralla aion tehdä puolta pienempiä.    Tässäpä ohjetta muille jauhopeukaloille:
                                          1 muna
                                          1,5 dl mantelijauhoja
                                           2tl kanelia
                                           3-4rkl maapähkinävoita
                                           0,5dl kookossokeria
                                           0,5tl soodaa
                                           ripaus suolaa(en laittanut)
     Kaikki aineet vain sekoitellaan hyvin. Hieman vettä avuksi, ettei tartu kaikki taikina käsiin, ja pyöritellään halutun kokoisia ja muotoisia kakkaroita. Paistellaan 175 asteessa noin 10-15 min.
Päälle voi vatkata kookoskermavaahtoa, mutta maistuu ilmankin. Ja tietenkin ainekset luomuna, jos vaan sattuu kaupasta löytymään.

      Syksy, mikä ihana tekosyy kaivautua nojatuolin uumeniin torkkupeiton alle.Töllöttää telkkarista iänikuisia kokkiohjelmia uusinnan uusintoina...eikä kun päivän valjettua saappaat jalkaan ja vaatetta päälle, pihalle jotain puuhastelemaan. Ainakin lehtien haravointia riittää. Vaahterat, niin kauniita, mutta jumalattoman pahansiivosia...

     Vaikka kasvit näyttääkin kuolleilta, nehän keräävät vaan voimia ensi kesää varten. Tämän otoksen nimi on kylläkin "Kuolema".

      Eilen vielä käytiin suppiksia etsiskelemässä, eipä paljon löytynyt. Onkohan joku keksinyt meidän sieniapajan, vai liekkö nyt vain niin huono sienivuosi? Muutama pakkasyö ei niiden kasvuun vaikuta millään lailla. Tuulenkaatoja oli Valio-myrskyn jäljiltä pitkin metsää, jokunen konkeloon jäänyt. (tietenkin ne suppikset lymyili siellä runkojen alla...)

     Noin iltapäivällä kun metsään ennättää,(kun isäntä joutuu mörönsyötiksi) ei monta tuntia ole aikaa tarpoa, hyvin nopeasti alkaa ilta hämärtyä metsän siimeksessä. Kuvatkin jouduin kaivelemaan "arkistosta", ei ole tämmöisiä esiintymiä tänä syksynä vastaan tullut, harvemmassa ovat olleet.

     No, sinne se mäni, se kesä...(jota ei näyttänyt tulevan ensinkään). Alkaa olla jo pakkasta, tänä aamuna -6...(en tykkää). Porkkanat jo nostettu, keittelen niitä pakkaseen, eivät kovin kauan jääkaapin lokerossa säily. Osa jäi aika pieniksi, babyporkkanaa ihan itekseen...

    Vielä ennen talvea istutellaan valkosipuleita. Jospa ennättää ennenkuin maa jäätyy, ettei rautakangilla tarvitse reikää tehdä...Lokakuun lopussa viime syksynäkin tökin kynnet multaan, ja hyvinhän nuo onnistui tällä kertaa.