Maalaistytön seikkailut piäkaupunnissa jatkuu..Se Tuska, pohjoismaiden suurin (ja kaunein)....rockfestari.(tänä vuonna meitä oli pikkusen yli 25000)ja varmaan mailman siistein; juomissa on euron pantti,kaikki tölkit ja pullot palautetaan ...ja roskat viedään astioihin.Mitään rojua ei pyöri jaloissa.

                Ja se fiilis, se tunnelma......eipä ole järjestysmiehillä paljon  töitä.. kuhan katellaan.....Ja poliisitkin tykkää näistä Tuskakomennuksista; piis of keik....

                      Ne on kuulkaa ihan muut kesäjuhlat missä tapellaan ja humalassa riehutaan ja sotketaan.(katso kyseisen vklopun uutiset....) :D

 Maalaistyttö Isolla Kirkolla. Piiiitkä viikonloppu Hellsingissä, perinteinen Tuska, ja lauantainen Pride-kulkue, siinäpä ohjelma.Monta sitä on ihmetyksen aihetta maailmalla, niinkuin nuo Kampin metron liukuportaat, voi mahoton paikka...Se ekakerta joskus vuosia sitten oli ihan pelottava...Huimaa minua vieläkin alas mennessä, onneksi aina voi piiloutua jonkun isomman selän taakse...(kuvankin joutui ottamaan "assari", kiitos vaan hälle) Naamioitsin tuon sivullisen...

 Kuinkahan paljon oli väkeä tuossa Pride-kulkueessa...ainakin tunnin kesti heidän ohimarssi. Monenkirjavaa väkeä ihmisten tasa-arvoisen elämän puolesta, ja me olimme hengessä mukana kadun laidalla. Ja hymyä riitti meille kameroiden kanssa zoomaileville turisteille...

 Hyvää Juhannuksen jälkeistä elämää ihmiset....pyöräiltiinpä jussina pitkästä aikaa paikallisella näkötornilla. Pitihän se "turisteille" esitellä meidän nähtävyyksiä. Ja voi miten se näkötorni olikaan "kutistunut", paljon isommaksi sen muistelin....maisemat oli kyllä ennallaan.

 Oli täällä käynyt joku muukin, tulipaikalla polttopuut aika vähissä, näytti laavun seinästä puuta revityn nuotioon. Ja lahopökkelöitä sammaleen seasta kerätty....

Pyöräilinpä sitten meidän viralliselle uimarannallekkin,... no ei tästä kauheasti tee mieli mennä uimasilleen...

           Kahen kilon siika,.... eikäku neljän kilon kuha. Ihan mukava puhelinsoitto tänä aamuna, meidän luottokalastaja kyseli halutaanko kuhia? Tuumasin isännälle,ettei kovin isoja mieluusti, pienet on helpompia käsitellä....Naureskellen tulee saaliin kanssa sisälle: minä tämän pienimmän otin....

            Ruodoista tulee mainio keitto ja näin isolta voi jo päänkin sopan sekaan laittaa, yllättävän paljon tuossakin syömistä...ja kunnolla voita ja kermaa keittoon, kylläpä maistuu.Isolla kattilalla on keitettävä, että sopii pääkin pataan. Ja fileet tietenkin paistetaan voilla, siihen kyytipojaksi ihan oman paikkakunnan uusia perunoita, jääpi grillimakkara toiseksi siinä kisassa.

 Yrittäjänpäivä, sehän on virallisesti syksyllä, mutta tämä se toivotonta yrittämistä on.... Yritin pitää hengissä ja syötävässä kunnossa ruokakaupasta ostettua persiljaa, no ei ihan onnistunut.

Ja tässä yrittää kasvaa idänunikoita, kyllähän te tiedätte, sellainen komea isokukkainen punainen... ei tämä nyt ihan siltä näytä...mitenkä ne nuin hengettömiä voikaan olla, taimiraukat...

Sattuipa tänään hauska juttu kun lähdin liiteristä halkoja hakemaan...Lastatessani kuormaa kottikärryyn, tuulenpuuska paiskasi liiterin oven kiinni, no eihän siinä mitään...mutta se salpa luiskahti myös kiinni. Joka tietenkin on ulkopuolella....Liekkö ihan tämmöistä tilannetta ajatellen oven alle jätetty tuuletusrako. No minähän siitä mahallani ryömimään ulos, ja kyllä minua nauratti koko tilanne, ois ollut piilokameralle töitä. Kerrankin pienuudesta on jotain hyötyä...                                                                                                                       

            Mothers Little Helper.... Jos tuossa aiemmin valittelin kylmyyttä, niin siihenkin löytyy konstit...(teksti saattaa sisältää tuotesijoittelua) Ja sehän on Kärcherin höyrypesuri! Ensin tietenkin on odoteltava sitä "perspiraatiota". Vähän aikaa kun tuon vekottimen kanssa pyörit pitkin laattalattioita (varo varpaitasi, höyry saattaa olla kuumaa) niin kylläpä tarkenee. Ja kaikkein paras juttu, puhdasta tulee ilman haitallisia pesuaineita. Ja onhan tämä myös saunan pesussa kerrassaan oiva apuri.

Voihan kesä.... milloinkahan se tulee, ennättääkö ennen syysmyrskyjä laisinkaan...   Yritin kasvimaalla nyppiä vesiheinää perunalaatikosta, vaan niin alkoi sormia palelemaan, pois sieltä oli kammettava. Keskitytään siis sisätöihin, väkerrellään kaikenmoista.(Ja imuroidakkin voisi taas.....) Tässä viimeisin isompi tilkkutyö, keväällä valmistunut torkkupeitto. Nyt voi kuvankin jo julkaista, kun on peitto uutta omistajaansa  lämmittämässä.                           

                 Taran raatopartio.... Otin viimein jalgrattaani liikenteeseen viikonloppuna.Kevään ja alkukesän jatkunut tukkirekkaralli alkaa laantua jo sen verran, että uskaltautuu pyöräilemään tien laidalle. Onhan minulla tietenkin kypärä päässä, mutta liekkö siitä apua jos liiskautuu niinkuin tuo jänis?raukka. Häviölle jääpi taistossa rekan kanssa....

             Mutta iloisempiin asioihin... Ihanaa, uudet perunat ovat taas saapuneet kauppoihin tuolta sveamamman maasta. Todella houkuttelevan näköisiä peukalonpään kokoisia, vihertäviä nappuloita...Hintaa en älynnyt katsoa, kun pian nappasin kuvan, ettei kaupan henkilökunta ennätä siihen paikalle.  Ostaakohan näitä kukaan oikeesti?

Keittiötaidetta: työ nimeltä "Vaahtopäät"... Materiaaleina käytetty musta leikkuulauta, Fairy sitruunaa ja tiskiharja...

 Taran Maailman Avara Luonto jatkuu...

 Naapurissa, autiotalon pihalla kasvaa hieno villiintynyt kukkamaa. Tällä hetkellä siellä kukkii kullerot, pian myös lupiinipuskat ja keisarinkruunut aukovat kukintojaan. Ohikulkiessa poikkean usein tuohon pihaan kuvaamaan, ja metsäautotietä jatkan metsän ihmeellisyyksiä tutkailemaan....ja eikös vaan tuokin sittisontiainen ole aika kaunis?

 Olipa kerran parisängyn lakana, joka alkoi olla niin hiutunut, ettei siitä enää ollut varsinaiseen käyttöönsä. No, eihän sitä vielä kannata hävittää tuumin ja sattui onneksi viime viikolla niin lämmin päivä, että pihalla tarkeni repiä se suikaleiksi. On niin pölyistä hommaa, ettei sisällä viitsi tehdä. Ja vauhtiin päästyäni revin vielä toisenkin lakanan....

Ja tässä lopputulos, pieni "huussinmatto" taas. Vielä ajattelin yhden puuvillaisen verhon tähän jatkoksi virkata....ei vaan oikein pihalla tarkene ja tuuleekin niin, ettei pysy tuukit hyppysissä.

 Käppäilin tuolla kasvimaalla, no peruna pienenpienellä taimella, porkkana,...no missä lie....ei nävy...  Mutta tämä, maahumala, se jaksaa kasvaa ja levitä... on ns. maanpeittokasvi, vaan näkyy valtaavan ja kohta jopa peittävän tuonkin porkkanalaatikon.

Ja toinen tämä, mikä lie...japanintatar?... yritin joskus googlailla mikä liekkään. Kasvaa nopeasti, loppukesästä kasvustot saattaapi olla parimetrisiä, ja pientä valkeaa kukintohärrykkää latvoissa.    Syksyn tullen varret kuoleutuu, ja jos sattuu olemaan niin fiksu että sillon ne raadot raikkoaa, eivät jää enää kevään murheiksi. Ei näy vaikuttavan kyseisen puskan kasvuun, riipiikö kuolleet pois syssyllä vai vasta keväällä.

Sehän on alkukesästä tämmöistä pesänrakennusaikaa, vaan saisivat kaikenmaailman koppiaiset ja pistiäiset pikkusen paremmin valita tuota pesän paikkaa. Tämä rakennelma löytyi viikonloppuna grillikatoksen puuhellan tuhkaluukusta... Yksi pesän alku jo eliminoitiin kyseisen pytingin laipiosta.    Pitääpäs käydäkkin tarkastamassa, joko on uutta pesän alkua jossain nurkassa...

Ja syödäkkin pitää, kupariseppä siinä pistelee kastematovainaata parempiin suihin. On sillä muuten aika hieno tuo panssari,(tai mitkä peitinsiivet nuo liekkään), siitäpä joku korumuotoilija saisi oivan mallin vaikka rintarossiin.

 Naapurin isäntä neuvoi keväällä tämmöisen erikoisen pensaan nimeltä paatsama. Wikipedian mukaan muka yleinen,... no ainut näillä korkeuksilla. Silmut näyttää punaisilta, ennenkuin lehdet puhkeaa kokonaan. Ja nyt kukkii kauniin valkoisin kukin. En aivan joka päivä malttanut käydä tsekkaamassa kukintaa, niin johan siihen joutui reipas sadekuuro ja hiukkasen näyttää kukat kärsineen.

Ja paluumatkalla tuli tämmöinen inhotus vastaan....Kuva on epätarkka kun en voinut käyttää digimakroa, en päässyt tarpeeksi lähelle...sattuneesta syystä... ja äkkiä piti päästä pois, pian nappasin kuvan ja käjet vapisi...ku ihan varma olin että nuo pirulaiset hyppää ihan kohta päälle.....Tuotakin pikkupihlajaa täytyy pitää silmällä, milloinka se on jo kokonaan toukkien valtaama.