Sitä oltiin viikonloppu "ihmisten ilimoilla"... Ihan Oulusa asti käytiin. Ja parasta reissussa, että oltiin taas koko suurperhe yhessä. 

    Oli oikein tuppaantuliaiset. Tyttären ja vävyn uuteen kottiin käytiin tutustumassa. Hirmu hyvä oli... 

   Ja uusia maisemia naapurustossa. Tässä yritimmä männä Pyykösjärven rantaan... Poloku hupeni vesiojaan... Aiomma palata asiaan sitten kesemmällä...

                                                        Tuparitulppaanit....

    Tänä aamuna oli muutama aste pakkasta... Lähin kokkeilemmaan hankiaista, vaikkei tuota luntakaan kovin ennää oo...

                                         Nuo kalannahkat ei näy kelepaavan ennää kellekkään...

                                                Kaippa ne pieneliöt ne sitten viimestellee...

                                                 Vanhalla tien uralla vielä pikkusen lunta...

                                                             Mystinen reikä...

   Kaunis päivä, olipa mukava ulukoilla... Mehtään mänin, petäjiä hallailemmaan. Sitäkään ei passaa ihan kaikille sannoo, hupsuks meinoovat, vaan kyllä minä tänne sen voin julukasta... 

   Nii, vaikkois miten mukavata nähä immeisiä ja kulukee kaupungissa, käyvä ravintolassa... Siitäkii lystistä pittää pallautua. Ihan rauhassa. Niinku isommastakkii rasituksesta...

                                                  Onpas mukavan ikivihreetä kasvustoo.

                                                   Tuota ois hyvä saaha pihhaankii.

    Siinä minä istuskelin, suojasalla rinteellä, auringon lämmittämällä rungolla... Kahtelin taimikkoo, hyvin kasvaa uus kuusikko tilalle... Elekee hättäillä, ei tänne tule mehtäkattoo...        😊
 

                                              No jopas... mihinkä se maaliskuu livahti...

                          Kevät on kukkien aikaa. Joo, sillon pitää ostaa tulppaanikimppu. 

                                                       Ihan vaan omaks ilokseni.

                         Mystinen puu... Näyttää siltä, että tikka siitä on silpunnut lastuja.

    Mutta onhan se saattanut olla se hiijenhirvi. Siihen sarviaan hangannut. Sehän oli kuulemma pikkusen isompi elukka. 

    Väittäävät kyllä, että se on ihan taruolento. Mutta kukapas tietää, jos näillä saloilla joku muinainen otus vielä asustelee... 

   Sarjassamme, kevään ensimmäiset... Karvamato, joutsenet, mustarastaatkin jo viheltelee. Teeret kukertaa.. Mitähän vielä oli...

                                                  Pihametsän näsiätkin jo nuppua työntää.

                                                                 Kannonnokassa...

 

                                      Hmmm... Kuinkahan moni kävi hakemassa tekoälypillereitä....

                                                                              💖

    Nyt on taas semmonen keli, että piha ja pihatie kierällä jäällä. Maantie sula... Nastaremelit jalkaan rappusella, tien laidalla sujautan ne postilaatikkoon. Palatessa taas jalkaan, niin selviää kottiin asti...

             Ei ollut enää haaskalla paljon syötävää. Ei siis ihmekään, ettei ilves enää käynyt...

   Oli lähtenyt tuoreille ruokamaille, maantien oli ylittänyt pehmoisen lumen aikaan, ennen pakastumista.

                                              Hyvin oli jäljet jäänyt sohjoiseen tien laitaan.

   Millähän konstilla tuonne pääsisi haistelemaan sitä kuuluisaa huonoa sisäilmaa? Kauankohan siellä kärsisi olla?

                                                             Mutta näinhän se on...

   Ja vapaus on syödä juuri sitä, mitä itse haluaa. Ei sokerittomuus ja hiilaritietoisuus rajoita yhtään mitään. Se vapauttaa... 

   Kauppareissullakin voin ohittaa juomaosaston, (no, joskus ostan pullon Borjomia), leipäosaston, einekset. Kymmenet maustetut jugurtit ja erityiskermat ja maidot saa jäädä myös hyllyyn. 

  Mutta kärryyni kerään Vapaan lehmän voita ja karrageenitonta kermaa, neitsytoliiviöljyä... Rasvaista jugurttia. Tuoreita vihanneksia...

   Maustamatonta kotimaista lihaa, täysrasvaisia juustoja, luomumunia, Snellmanin All Naturel- makkaraa... Yksinkertaista ja helppoa... Aitoja asioita, ei korvikkeita.

   Tuossa kyllä näyttää olevan "karhukainen lautasella"... Tiedättehän sen sitkeähenkisen pienen olion, joka näyttää juuri samalta, kuin minun possukääryleeni.... Seuranaan kaaleja ja hapankaalia sekä värinä pikkuisen paprikaa...    😊
 

                                               No niin, jos lauantaina näytti tältä....

                        Sunnuntaiaamuna näytti tältä. Oli yönseutuna käyty einehtimässä....

                                                       Sehän se, meijän pihailves, Elvis.

                                                         Hyvä, että sai syödäkseen...

                                            Tiedäppä vaikka jos saadaan pikkuilveksiä kesäksi...

                                       Välillä on näkynyt kahdet tassunjäljet yhtä matkaa... 

                                                   Tämähän on vaihteeksi ilmiselvä leijona...

     Eilen aamullakin oli uudet jäljet, tässä tämän aamuiset. Pihaan päin oli nyt tallustellut...

     Pari senttiä oli lunta sadellut yöllä jälkien päälle. Katsotaan, mitä siellä näkyy huomenna...

   Nyt ei ollut hyvä uutinen ollenkaan... Joku suuressa viisaudessaan on pistänyt rahahanat kiinni käsityökeskuksilta! Mitäpä sitä käsityötä tukemaan, saahan niitä mattoja edullisesti Kiinasta, tilatkaa vaan Temusta... Eikä lapsille ja nuorillekaan tarvitse mitään kädentaitoja opettaa. Eikä vanhemmatkaan ihmiset mitään käsityöpiirejä tarvitse, pysykööt kotonaan... 

   No, riittääpähän sinne Ukrainan sotakoneiston voiteluun nekin roposet, mitkä näille yhdistyksille olisi olleet elintärkeät...    😡

                                                      

    Luin tuossa aamun uutisotsikoita mullikasta. Kaupunkiin on tulossa uusi yksityinen hammaslääkäri. Ja Torikulmaan neljäs silmälasiliike... Hyvinvointialueella vältytään lomautuksilta. (No, sehän tästä vielä puuttuisi...) Panimolakkokin uhkaa. No, enpä ole aikoihin panimotuotteita tarvinnut, ei hetkauta minnuu... Vakava sisäilmaongelma koulussa, no sehän ei ole enää uusi uutinen. 

    Viikolla sai Vanha Rouva Sebring taas luvan ajella ensi kevääseen asti huoletonna. Mutta paha oli ilma katsastusasemalla. En sitä muutamaa minuuttia kärsinyt olla, että ois kerinnyt ilmottautua... Ihan ensin iski kamala vanha tupakan haju, sitten alkoi ahdistaa ja silmissä tähdenlennot... 

   Onneksi oli tuo kuljettaja mukana...

                                                  ...ja lehmät on niitä pahiksia...

                                          Millonkahan nämä pyytää anteeksi puheitansa?

                                               Tuossa katoin, että oispa kiva laskee mäkkee...

                                                  ...ja olihan siellä saukko jo lasketellu...

                                                               Nämä ne on hauskoja.

                                                       Kevään ensimmäiset pulmuset.

                                              Maksasitko satasen kilosta suklaapippeleitä?

                        Näkkyy sitä taas joku käyneen kahtomassa. Miun sepustuksia...

   Yritin etsiä onko tämä stalaktiitti vai stalagmiitti... Googlettimesta, vai mikä bing tämä liekkään, tarjottiin vain Panadolin tuoteselostetta... 

                                   Voi paska, taas se jäteukko, raadon kantaja kävi aamulla...

   ... oli siellä ilves käynyt vanhoja perkeitä vielä kaivelemassa. Nytpä siinä on taas kaikilla raadonsyöjillä juhlat tiedossa... 😑😡
 

 

                                                 Tämmösiä ajatuksia tähän päivään.....

                           Voi, voi.... Minä kyllä ihan ylpeänä ajelen amerikkalaisella autollani....

                                            Uskaltaakohan sitä kysyä, että mitä sulle kuuluu?

                                    Vai onko sekin jo yksityisyyden loukkaamista, tai jotain....

   Aiemmin tämän sanottiin olevan vain foliohattujen ja salaliittoteoreetikkojen puhetta.

                                         No, nytpä siitä on ihan asiantuntijan lausunto.... 

                                  Loppukevennystä. Joku siellä kyylää naapurin verstaan nurkalla... 

                                                                               😐