Nukketohtorina...

    Sain joskus, vuosia sitten, ystävältä toimeksiannon. Oli päässyt nukkeparka rispaantumaan, pää oli irtoamaisillaan, ja kylkisaumoista pursui täytteet...

    Kauan odotti inspiraatiota ja sopivaa "ruumismateriaalia". Viimein havahduin, kun ystäväni syntymäpäivä lähestyi... Ja löysin uudesta kangaskaupasta sopivan väristä trikoota vartaloksi. 

                                Kun vartalo oli valmis, pitihän sille pitsipöksyt pyöräyttää...

                                            (Vaan juutasko tuon kuvan poikittain käänsi...)

                                                 Tilkkulaatikosta kaivelin mekkokankaan.

                                             "Silkkinauhasta" laitoin jopa rusetin hiuksiin.

                                                 Vähän tuolla on tyhjä katse lasisilmissään,

                          mutta nyt se kestää leikkiä vielä seuraavat kuusikymmentä vuotta... 

                                                                            😊

                                                     Ihmettelyä taas kerrakseen... 

                                               On se tuo mäntykukkaii outo ilimestys.

    Viime viikolla tuli myyntiin uusi Muumimuki. Innokkaimmat oli tulleet jonottamaan tunteja ennen kauppojen aukeamista... Sitten valitettiin lehden tekstaripalstalla, kuinka jonoissa etuiltiin...

       Autotallin asukas, varsinainen linssilude. Kiikkuu ja könyää seitissä pihakameran edessä. 

    Paastokello. En ihan ymmärrä, mihin sitä tarvitaan. Eikö sitä osaa aikuinen ihminen olla syömättä illasta aamuun ilman seurantaa...

                                                       Se viimetalvinen "haaska"... 

                        Aika pahasiivonen jätös on jäänyt, nahkoja ja ruotoja ajelehtii pitkin mehtiä. 

    Näitä toukkaraukkoja jää nyt liiskautumaan autoin alle. Yhtä koitin taas opastaa tien yli, kun pitkin tietä ryömi... Ei älynnyt kääntyä, kun tennaria eteen työnsin, siitä vaan yli yritti... 

    Kourallinen kantarelleja. Aamukävelyllä poikkesin pikkuisen ojan taakse, hyvä ettei ollutkaan enempää... Kun ei edes sitä huivia ollut... Mutta maukkaan lounasmunakkaan niistä sain. 

                                    Saunaloitsu, tuo kannattais ladella ennen saunaan astumista.

 

                                                                        😁

                             Tässä yhtenä päivänä tein pienen kahenhengen kaalilaatikon...

    Kylykeen puolukoita, ni kylläpä maistu. Piti siitä panna osa jo pakkaseen, ettei ihan koko viikkoo sammaa syyvä.

                              Jäi sitä jauhelihhaa, ni tein siitä sitten kesäkurpitsaraejuustopaistosta.

                                     

                                         Siinä on meijän valakosipulit. Ei paljo naurata...

    Tuas oli rompepäivät... Löysin tuommosen Arabian maustepurkin. Just oli sopiva paikka tuossa venäläisen teepurkin alla, turkkilaisen pippurimyllyn vieressä. Alahyllyllä unkarilainen paprikapurkki, jossa kylläkii on espanjalaista paprikaa. Sen vieressä kreikkalaisia hunajapurkkeja uusiokäytössä.

    Joo, koulutkii alako. Tiällä yhessä koulussa ainakii lapsille annostellaan leivän piälle levitettä jostain automaatista! Onkohan siinä joku tunnistin, minkä verran itekullekkii suapi antoo, niinku on lehmille nykynavetoissa. 

    Se kone kahtoo, että tuolla näkkyy olovan lievä ylipaino, vain yks teelusikallinen kevytlevitettä... Sitten, jos on vanahemmat ilimottanu, että meijän lapselle ihan puhasta luomuvoita, ni siitähän tulloo hälytys. Lastensuojeluilimotus ja vanahemmat kuulustelluun... 

   Tuo ylläolova mainos ei taija olla ihan loppuun asti harkittu. Tai sitte on... Jos se on opettajia varten tuo kaljapäkki...

    Siinäpä tämän päiväset puuhastelut ruuan parissa. Uamupäivästä kyllä käytiin vaihteeks  sieniretkellä... Kamadoon pyöräytin peuran ulukofilleestä tuommoset kiäryleet. Sisälle vähä Snellmanin siankylykiviipaletta ja mausteita, piällimmäiseks (tietennii) Snellmanin kunnon pekonia, ni pyssyy rullat kasassa. Ensin vähä pintoja paisteltiin ihan hiilillä, sitten loppukypsennys nyytissä, ettei kuiva... 

       Kyllähän tuo oli hyvvee ja murreeta, ja tietennii kantarellimuhennosta kaveriks. Ja nuita hipleitä pikku porkkanoita...   😊
 

                                                                   Siellä niitä...

                                                                  ...vanhan ojan pohjalla...

                                                                      ...polun varrella...

                                                             ...siellä ja täällä...

                                                         ...pitkin mehtiä...

                                                          Ihan mukava saalis.

                                                       "Sienihullun Päiväkirja"... 😏
 

                                                    Päivittelyä ja ihmettelyä...

    Hesarin toimittajat on alkaneet haukkua ja mustamaalata julkisuuden henkilöitä, jotka ovat peruneet lehden tilauksen... Soitellaan työnantajille, että oisikos jotain negatiivista kerrottavaa...

                   Kyllä minäkii tuolla hinnalla virkkaisin jämälankakasseja ihan solkenaan... 

   Voi juutas että taas peloteltiin! Päiväkaudet lehdet ja uutiset syötti myrskyvaroituksia... Ohjeistettiin, kuinka varaudut... Ja voi pettymys, ei sitä tullutkaan... Vähän reippaammin tuuli, mutta siinäpä se oli.

   Olin juuri kävelyllä, kun puhelimeen kilahti hätätiedote. 112 on ruuhkautunut, kun ihmiset soittelee ja kyselee joutavia siitä myrskystä. Muistutettiin, että sinne saa soittaa vain, jos on oikea hätä...

    Joo, ei tuo oikein myrskyisältä näytä, muutama poutapilvi seilasi taivaalla.

                                                                Aamupuput...

                                                                ...ja aamukahvit.

                                                        Päivän mietelause    😊

                       Ruokajuttuja vaihteeksi... On se ihana, kun syksy saapuu, ja sienet... 

       Paistettua kuhaa, vihanneksia ja kantarellimuhennosta... Ihan tavallinen arkiruoka...

                                          Juu, ei niitä aina paljon ole, eikä koolla pilattuja...

                                 Mukavasti näkyy kuvassa eilispäiväset rasvanroiskeet hellalla...

                                                            Paljon niistä irtoo nestettä...

                                                      No onhan meillä jo porkkanoitakii...

               Naatit meinasin nakata pois, vaan laitoinpa veteen, ni tuli hieno pöytäkoriste.

                                                        Voiskohan nuokii syyvä?

       Nyt minä aarteen löysin... englantilaista Churchillia... Ihan uuden näköisiä, jopa käyttämättömiä. Piti tutkailla nettiä, ja siellähän oli vielä myytävänä jäännöseriä. Tuotanto loppunut tämän vuosituhannen alussa, jos oikein ymmärsin... 

      Joo, kirpparilta koko satsi yhden pikkukipon hinnalla... Kylläpä näistä passaa einehtiä...

   Jämäpäivä... Edellispäivän pekoniin kääräistyä broileria, kantarellisoossin jämä, ja kukkista sekä broccolia. Kaikki pannulla sekaisin hämmennettynä. Ja suurensuuria porkkanoita voissa paistettuna... 

    Juuri näin... Ketoruualla ei kuulemma saa riittävästi kuitua, on se niin epäterveellistä... 

    Jos tuo annos ei näytä hyvältä ja ravitsevalta, niin mikä sitten... Ei ihminen tarvihe sitä kuutta palaa leipää päivässä ja siihen potut ja makaroonit päälle. Pullaa välipalaks...

 

                                                   Joo, mikään ei muuksi muutu... 

                                   Paitsi tämän sepustuksen nimeä hieman uudistan... 

                                     Kuvaa ehkä paremmin tuotoksen sisältöä... 😏

    Yhtenä päivänä käytiin kylän näköalapaikalla... Niin on torni pystyynlahonnu, rappusten poikki oli naru viritetty, ettei kukkaan kiipee... vaan sekkii oli mahinu poikki.

      Tekiskö mieli tehä tulet ja paistella vaikka makkarat? Ai niin, halot pitäs tuuva tullessaan...

          On tästä lähteny luontopolokukii, ei vaan oikein tiijä mihin suuntaan ois männy.

                                                Eipähän tuossakaan ois mukava tulilla istuskella...

                                               Vaan sienimetässä oli siitäi eestä ilonaiheita...

                                           Niin oli kommee ryväs, että henki oli salapautua...

                                                   Sitten vaan siivoomaan saalista...

                                                          Pihallakkii kasvaa sieniä...

                           Huh, sitte kun taivas on tuonnäkönen, on parempi jiähä tuppaan, 

                                     suattaa tulla vettä ihan kohtsillään.    😏