Tänään, päiväkävelyllä poikkesin valtaväylältä sivutielle. Tiedän, että tien varrella on pari asuttua taloa ja pidemmällä lukuisia kesämökkejä.
    Ensimmäisen talon ohitin helposti. Vain haukkumisen sain osakseni. Tarhassaan koirat ilmoittivat ohikulkijasta. Sehän on ihan normaalia...
    Muutaman mutkan jälkeen seuraavan talon ulkorakennuksen nurkkalaudat alkaa näkyä. Siellä odottikin oikein vastaanottokomitea.
    Sadan metrin päässä seisoi Emäntä ja Dobermanni keskellä tietä. Koira tempoili narussaan ja haukkua louskutti.
    Käännyinpä kiltisti takaisin, en halunnut tehdä tuttavuutta naapurin tai koiransa hampaiden kanssa.
Samassa poistuivat myös tievahdit...
    Ennen sitä näilläkin nurkilla tervehdittiin vastaantulijoita ja saatettiinpa jopa harrastaa smalltalkia, että onpa se ilimoja pielly...     =D

     Sarjassamme hassuja matkamuistoja... Viime syksyn lomareissulla piti ostaa keittiötarvikkeita, kun kokkailtiin aamiaiset itse. Ja enhän minä mitään sinne jättänyt, roskiin olisi siivoojat ne kuitenkin tunkeneet, vakaiset aineet. Suolahan on aina tarpeellista...
   

                                                        Sama tuttu Fairy, jardin de citricos...

    Tiskiharja taitaa olla tuntematon Espanjassa. Hyvin sujui astioiden pesu myös superlonisienellä. Ja pöytäluututkin oli pehmoista "vohvelia". Eikä nämä käyttämättä ole jääneet kotonakaan....    =D

     Nytpä minulla on SE. Kamera. Canon PowerShot SX540HS, Wi-Fi... "Hallintalaitteet" melkoisen samanlaiset kuin pikku Ixuksessa. Toimintoja ja ominaisuuksia ehkä "hieman" enemmän.
     Minä, tekniikan ihmelapsi, puuhastelin kameran käyttökuntoon, rikkomatta mitään.Ja käyttöohjeenkin, kaikki 186 sivua, osasin ladata koneelleni...

     Viikonloppuna pojat käydessään lapioivat suurinta penkkaa ikkunoiden edestä. Maanantaina ilma lauhtui, ja katolta mätti viimeiset lumet alas. Viime yönä satoi sitten lisää lunta parikymmentä senttiä... Taas ollaan iglussa. Hittolainen, haluan jonnekin Kanarialle talvehtimaan....

    Innoissani odotan hyviä ulkoilukelejä, pääsisin zoomailemaan luontokuvia, ja keväämmällä taas välimerellisiä maisemia ikuistamaan....

     Niinhän siinä kävi, sen luulääkkeen kanssa. Tauolle meni... Kahtena lauantaina sitä ennätin ottaa, sitten yltyi nivelkivut ja varpaiden nivelet turposi. Ensin ihmettelin, että miten se nyt kenkä puristaa...
    Piti ihan soitella arvauskeskukseen. Parin päivän päähän sain lääkärin soittoajan. Ja hän myötteli, että kyllähän tämä saattaa lääkkeestä johtua. Tarkkaillaan muutama viikko. Jos oireet helpottaa, voin taas napata pillerin, (jos uskallan...)  Sitten taas tarkkaillaan oireita...

    TE-toimistoonkin piti soitella, vastuuvirkailijalle kilautin. Kun Kelalta tuli tieto, että on lausunto, etten ole oikeutettu työmarkkinatukeen. Työstäkieltäytymisen johdosta.Voi herraisä sentään.... Siellä ei vaan kukaan ollut älynnyt katsoa lääkärintodistusta.... Että semmosta....
    Tänään näyttäisi tulevan kaunis ulkoilupäivä, jos tuo aurinko jaksaisi jo lämmittää pientä kulkijaa....    =D

     Monenmoista on tullut virkkailtua tänä talvena. Ihan kaikkia väkerryksiä en ole edes ennättänyt kuvaamaan, niin nopeasti ovat uuden kodin löytäneet.

                                                                         Nuttu

                                                                   Töppösiä

                                                                 Pöytätabletteja

                                                                              =D

    Voi, voi, kuinkahan tässä käy? Minkälainen kuume nouseekaan?
Sain kokeiltavaksi ihan "oikean" kameran. Järkkärin. Ja kolme toinen toistaan pitempää putkea...

                                                 Kokeilin makroa ja maisemaa...

                                                    Yhden reissun tarvoin metsätiellä...

                                            Tämmöistä saalista sieltä linssiin tarttui...

                                                              Hauskaahan tämä on...
 

   Katselin jo netistä kameran hintoja... jos kuume kovin yltyy, niin ei siihen panadol auta...  =D

     "Hittaita ne on herrain kiireet"... sanonta taitaa pitää paikkansa edelleen. Kuukauden sai odotella Kelan päätöstä siitä parin viikon sairaspäivärahan jatkosta.
    Työkkäri (TE-keskus) ei ole vielä "aktivoinut" minua. Jätin yhteydenottopyynnön varmuuden vuoksi. Saa nähdä milloin sieltä soitetaan... Ja mitä keksitään pääni menoksi.
     Eihän näillä korkeuksilla kukaan maksa, edes siitä 18 tunnista, liki 7 euroa tunnilta. Siihen sivukulut päälle... Samat hommat kun voi teettää harjoittelijoilla ja työkokeilijoilla ja kuntoutujilla ihan ilmaiseksi.

    Nilkka on parantunut hyvin. Siltä osin alan olla "normaali". Balettitanssijaksi kun en aiokkaan.
Ihan kokonainen viikko meni ilman särkylääkkeitä. Sitten otin sitä luulääkettä... Sen jälkeen onkin kolotusta ja nivelten kuumotusta riittänyt...
    Nyt ei voi olla epävakaisesta säästä johtuvaa oireilua, senverran napakkaa pakkasta on pidellyt...
                                                                     =D