Maaliskuu
    Taran Maailman synnystä tulee kuluneeksi jo vuosi. Tästä se vauhti vaan kiihtyy ja jutut paranee...
Välillä saattaa kompastua omaan näppäryyteensä, niinkuin vuosikas kävelemään oppinut taapero...
     Mukavaa, kun kevät edistyy, valoisaa riittää. Kiva kuljeskella ja ihmetellä. Tintit laulelee titityytä ja jänöjussit juoksentelee peräkkäin pitkin hankia. Niilläkin alkaa olla kevättä rinnuksissaan.

                                                    Tuplahäät
     Oltiinpa häissä, karkauspäivänä. Kukaan ei kyllä karannut...
     Meidän tytär ja poika puolisoineen halusivat niin ikimuistoisen hääpäivän, jota "ei tarvitse unohtaa kuin joka neljäs vuosi".
     No johan tuo oli aikakin heidän virallistaa suhteensa, yli kymmenen vuotta ovat molemmat pariskunnat yhteiseloansa harjoitelleet.
     Oli kuulemma Oulun maistraatin nopeimmat vihkimiset; kaksi paria vajaassa kymmenessä minuutissa! Mitäpä tuossa vaiheessa enää vatuloimaan....

     Juhlapaikka, vanha kaupunginvarikko, on valjastettu kulttuuriväen käyttöön. Tukikohta, hyvä nimi bändien harjoittelu- ja keikkapaikalle. Ja juurikin vaikka hääjuhlien järjestämiseen.
     Monenlaisissa häissä ollaan oltu, isommissa ja pienemmissä. Kaikki omalla tavallaan ihania juhlia. (ilmoittautukoon ken on ikävissä häissä ollunna!)
     Näissä häissä ohjelma oli ihan "parraasta piästä". Johtunee heidän taiteellisesta ja musikaalisesta ystäväpiiristä...oli musiikkia ja teatteria ja drag queen...
     Tarjoilussakin oli vaivaa nähty, joka makuun varmasti löytyi ruokaa ja juomaa, ja kyllähän nuo maistui...kyllä sai niin sielu kuin ruumiskin ravinnetta vähäksi aikaa...
    

     Maisa ja Miehen Tuoksu- Torpataan tuo Maisa ja keskitytään miehiin...
     Siitä se ajatus lähti, kun aamuyön tunteina Nukku-Matti teki oharit, ryökäleen ketale, missä lie luurannu. Mutta siihen Tuoksuun....
     Sohvaperunamies, joka käy säännöllisesti suihkussa eikä rehki itseään hikeen asti, saattaa tuoksahtaa ihan siedettävältä.
     Isäntämies, tullessaan navetalta lantaa luomasta, omaa aivan erityisen aromin.
     Metallimies, rälläköityään päivän rautaa, haiskahtaakin "rautaiselta".
     Pihkalta tuoksuva metsien mies saattaa pölähtää jopa hyvältä, kunnes kastuu vitelikossa ja alkaa haista ihan märältä koiralta.
     Mennen-mies, kaikkien muiden aktiviteettien aiheuttamat tuoksahdukset yritetään peittää aimo lorauksella ikivanhaa menneniä. Siinä kohtaa satunnainen kanssakulkija kaivelee jo astmalääkettä käsilaukusta.
     Vanha viina, pinttynyt tupakka, huono hygienia-mies. Näitä lajin edustajia tapaa yhdeksältä ruokakaupan kassalta "aamupalan" ostossa. Siinä tilanteessa hahmottaa konkreettisesti kuinka pitkä on se hajurako.
    Sitten on Teflon-mies, mies johon mikään ei tartu. Esimerkkinä vaikkapa James Bond. Eihän sillä edes puku rypisty vaikka suurinpiirtein panssarivaunulla yli ajeltais. Ei semmoinen mies voi haistakkaan, ainakaan pahalle...arvakkaas haisiko tuo kuvan gigolo hyvälle?

     Ystävänpäivä, feisbuukki täynnä sydämenkuvia ja toinen toistaan imelämpiä loruja juuri Sinulle Rakas Ystävä. Minä en oikein "piä minnään" nuita amerikkalaisten vouhotuksia.Valentines Day ja Halloween,ei ne oikein tunnu omilta juhlilta näin perisuomalaiseen makuun.
     No, saadaanhan niiden nimissä taas paljon tarpeetonta rihkamaa kaupaksi.
     Sitten on vielä amerikkalaisilla se Kiitospäivä, Thanksgiving Day. Kait ne  kiittelee syksyisin luojaansa hyvästä sadosta. Ainakin kalkkunaa syövät joka huushollissa.
     Olisihan meillä omasta takaakin perinteisiä juhlapäiviä, ruvettais niitä juhlimaan.
     Tammikuussa vaikkapa Heikki. Pyhän Henrikin, Suomen suojelupyhimyksen muistopäivä. (Juuri tämä Henrik kohtasi Lallin Köyliönjärven jäällä) Ajatelkaas sitä rautakauppojen sesonkia, kyllä kirveskauppa kävisi kuumana.
     Kuvassa muinaisia kreikkalaisia pyhiä miehiä, joilla lienee jokaisella omat juhlapäivänsä. Tai hetkinen, yhdellä on vaan sädekehä, toisilla pyyheliina päässä...

      Kyllä sitä nyt sattaa, lunta, harva se päivä. Ei enää kuonnu tarpomaan auraamattomille urille, tämmönen persjalaka...
      Maantien laidassa riittävästi haastetta, ei turhan usein aurata reunoja myöten...
      Ja oma lukunsa (onneksi hiljaisella) lumisella tiellä autoilevat kanssakulkijat. Moni näkyy ajattelevan että "köyhiä ei kierretä"...On kyllä ihan huomaavaisiakin autoilijoita, ja kun itse muistaa sitten auton ratissa vuorostaan käyttäytyä...

     Investoinpa sitten Icebugit, nastakengät talvisia ulkoilujani turvaamaan. Tohtii jäisellä raiteella paremmin reippailla. Tarjouksessa olivat, enkait minä muuten... Vaan ei näillekkään takuuta anneta, että ihan varmasti tolopillaan pyssyy...

                     Taran Avara Luonto: Eläinmaailman inhottavuuksia

     Kaikenmoiset käärmeet (ja madot) eivät ole minun suosikkieläimiä. Ei luonnossa, eikä ruudusta katsottuna. Onneksi ihan kamalimpia matelijoita ei meidän korkeuksilla ole.
     Riittävän etova on keväinen kyyrykelmä aurinkoisessa kivikossa...kiemurtelevat toistensa lomassa, ihme etteivät solmuun mene...Puistattava näky...
     Entäs tämä käärmeiden ruokailu, kokonaisena niellään saalista, niin että katsoessakin alkaa yökkäyttämään.
     Ihan oksettavin luontoelämys tuli viime viikolla telkkarista, taisi olla Discoverylla. Kaksi pythonia taisteli jostain hiirenraadosta... Ja hävinnyt osapuoli nieltiin...hyvin upposi kärmes kärmeksen kitusiin. Ei pullistellut sorkat kyljistä, ihan anatomisesti muotoiltua ruokaa oli.

     Tämä viimekesäinen kyy ei pure eikä niele enää ketään,... kuollut käärme, paras käärme...

                
                                            Lisää tositeeveetä. olkaatten hyvät...
     Kun Himohamstraajan huusholliin saapuu Suomen Huutokauppakeisari, ei Panttilainaamoon tarvitse kamppeitaan kantaa, eikä Pakkolunastajat uhkaa.
     Suomen kauneimmasta mökistä tuskin löytyy Hengenvaarallista saalista. Siellä eletään Tavallista elämää. Syödään Neljän tähden illallisia. Tai jos pyrkii Kukkaron herraksi, kannattaa kokkailla vain Sinkkuillallinen.
     Sinkkuna voi osallistua Rikkaiden deittipalveluun, tiedä vaikka pääsee Nakudeitille.Sitä ennen saattaa olla tarvetta Hurjalle painonpudotukselle...
     Jos kaiken tämän jälkeen tuntuu olevan koko Elämä pelissä, silloin on jo Terapian tarpeessa.
     Rauhoittumaan voi lähteä Metsien miesten tai Vuorien sankareiden kanssa Isojalan jäljille Kanadan rajalle. Tai Australian rajalle...
     Jos on huolta kotieläimistä, kutsuu vaikka Ehdonalaisvangit koirankouluttajiksi siksi aikaa...

      Kuva on ajalta jolloin ei oltu tositeeveetä keksittykään, ajalta jolloin television pystyi korjaamaan ihan itse...no, ainakin purkamaan...