Sitä oltiin viikonloppu "ihmisten ilimoilla"... Ihan Oulusa asti käytiin. Ja parasta reissussa, että oltiin taas koko suurperhe yhessä.
Oli oikein tuppaantuliaiset. Tyttären ja vävyn uuteen kottiin käytiin tutustumassa. Hirmu hyvä oli...
Ja uusia maisemia naapurustossa. Tässä yritimmä männä Pyykösjärven rantaan... Poloku hupeni vesiojaan... Aiomma palata asiaan sitten kesemmällä...
Tuparitulppaanit....
Tänä aamuna oli muutama aste pakkasta... Lähin kokkeilemmaan hankiaista, vaikkei tuota luntakaan kovin ennää oo...
Nuo kalannahkat ei näy kelepaavan ennää kellekkään...
Kaippa ne pieneliöt ne sitten viimestellee...
Vanhalla tien uralla vielä pikkusen lunta...
Mystinen reikä...
Kaunis päivä, olipa mukava ulukoilla... Mehtään mänin, petäjiä hallailemmaan. Sitäkään ei passaa ihan kaikille sannoo, hupsuks meinoovat, vaan kyllä minä tänne sen voin julukasta...
Nii, vaikkois miten mukavata nähä immeisiä ja kulukee kaupungissa, käyvä ravintolassa... Siitäkii lystistä pittää pallautua. Ihan rauhassa. Niinku isommastakkii rasituksesta...
Onpas mukavan ikivihreetä kasvustoo.
Tuota ois hyvä saaha pihhaankii.
Siinä minä istuskelin, suojasalla rinteellä, auringon lämmittämällä rungolla... Kahtelin taimikkoo, hyvin kasvaa uus kuusikko tilalle... Elekee hättäillä, ei tänne tule mehtäkattoo... 😊